Mutta Crispin nauroi epämiellyttävästi, vuodet ja onnettomuudet olivat tehneet hänestä kyynikon.
»Mitäpä naisen rakkaudesta?» sanoi hän pilkallisesti. »Päähänpisto, oikku, jonka voi johtaa, jättää ja pakottaa, aina tilaisuuden mukaan. Tilaisuus on rakkauden isä, Hogan, ja kun sattuu, voi tyttö rakastaa ketä tahansa. Cynthia on rakastava minun poikaani.»
»Mutta jos hän osoittautuu kapinoivaksi? Niitä oli sellaisiakin naisia.»
»Mitä sitten? Enkö minä ole väkevämpi? Sellaisessa tapaillessa jää minun osakseni pakottaa hänet siihen. Kun tapaan hänet, vien hänet mukanani. Se on kuitenkin oleva pieni kosto Ashburneille.» Hänen otsansa synkistyi. »Mutta ei sellainen, jota uneksin, jonka olisin suorittanut, ellei Josef olisi minua pettänyt. Koston unohtaminen nyt — niin monen vuoden odotuksen perästä — on toinen uhraus, jonka teen Jocelynin tähden. Jotta voisin auttaa häntä, täytyy minun olla varovainen. Potkikoon ja raivotkoon Cynthia miten paljon tahansa, mutta myöten tai vastoin tahtoaan tuon hänet mukanani. Kun hän kerran on Ranskassa, yksin ja ystävittä, en epäile ensinkään, ettei hän huomaisi edullisemmaksi rakastaa Jocelynia — ainakin mennä naimisiin hänen kanssaan — ja siten olen enemmänkin kuin korjannut sen vääryyden, jonka olen pojalle tehnyt.»
Irlantilaisen leveät kasvot olivat sangen vakavat. Hänen huolettomat, iloiset silmänsä tulivat miltei surullisiksi katsoessaan Crispiniä, ja tämä harmaatukkainen, syntinen palkkasoturi, joka ei koskaan ollut tiennyt mitään omastatunnosta, puhui hiljaa.
»Se ei ole vallan sievä asia, jota sinä suunnittelet, Cris.»
Vasten tahtoaan Crispin vavahti ja vältti Hoganin katsetta. Tuokiossa hän näki asian oikeassa valossa ja horjui päätöksessään. Sitten hän naurahti ja sanoi:
»Peijakas, sinä olet hellämielinen, Harry!»
Sitten hän lisäsi vakavammin: »Kyseessä on poikani, ja se on ainoa tie hänen sydämeensä.»
Hogan ojensi kätensä pöydän yli ja laski sen Crispinin käsivarrelle.