»Oh, sir, minun tilani ei ole ensinkään huono — pieni naarmu vain — ja vaikka olisin saanut kuulan sydämeni läpi, niin ei se merkitsisi mitään siihen tietoon nähden, jonka juuri…» Hän pysähtyi äkkiä. »Mutta, sir», lisäsi hän sitten heti, »olen äärimmäisen kiitollinen teille siitä, että hoiditte minua, ja jos lisäätte velkataakkaani teille sallimalla minun vielä levätä vähän aikaa, niin olen antava sille suuren arvon.»
Hänen katseensa kohtasi Cynthian katseen ja hän hymyili. Isäntä yskäisi merkitsevästi ja tallusteli ovea kohti. Mutta master Foster ei näyttänyt mitään lähdön aikeita, vaan seisoi yhä Galliardin vieressä ilmeisesti kahden vaiheilla.
»Tahtoisin sanoa teille pari sanaa, ennen kuin menen», sanoi hän vihdoin. Kääntyessään sitten ja nähdessään isännän seisovan ovella odottavan näköisenä, puhkesi hän tälle puhumaan.
»Menkää matkoihinne. Saakeli, eikö herrasmies saa enää puhua toisen kanssa olematta teidän uteliaiden korvienne ulottuvilla? Suokaa anteeksi tulisuuteni, madam, mutta, jumaliste, tuo likainen konna koettelee sisikuntaani liiaksi.»
»Nyt», jatkoi hän isännän lähdettyä, »minun asemani on seuraavanlainen: Olen hävinnyt teille tänään rahasumman, joka ehkä jonkun mielestä on huomattavan suuri mutta joka itse asiassa on varsin mitätön.
Mutta minä olen sangen pahoillani siitä, että hävitin muutamia kalleuksia, jotka minulle ovat erityisen arvokkaita ja jotka totta puhuen panin peliin epätoivon hetkellä. Toivoin, sir, tänä iltana saavani pelata ystävällisen pelin kanssanne voittaakseni takaisin osan, sillä minulla on vielä panna peliin vaunut ja neljä hevosta, hienoimmat mitä Englannista voi saada, piru vie. Teidän haavanne, sir, tekee mahdottomaksi vaatimukseni väsyttää itseänne noudattamalla pyyntöäni. Pyydän sen vuoksi, että luovuttaisitte minulle nuo koristeet velkakirjaa vastaan, joka vastaa sitä summaa, jonka silloin panin peliin. Olen hyvin tunnettu kaupungissa», kiiruhti hän sanomaan, »ja teidän ei tarvitse olla levoton…»
Crispin keskeytti hänet heilauttamalla kättään.
»En ole ensinkään levoton mistään tässä yhteydessä, sir, ja teen mielelläni pyyntönne mukaan.» Hän työnsi kätensä taskuunsa ja veti esille voittamansa sormukset, rintaneulat ja korvarenkaat. »Kas tässä, sir, ovat koristeenne.»
»Sir», sanoi herra Foster hämmentyneenä Galliardin arkailemattomasta jalomielisyydestä. »Olen äärettömän kiitollinen, piru vieköön, todellakin kiitollinen. Te saatte velkakirjan aivan heti. Kuinka suuri osapuilleen?»
»Odottakaahan, herra Foster», sanoi Crispin keksien äkkiä tuuman.
»Tehän mainitsitte hevosistanne. Ovatko ne hyvässä kunnossa?»