Hogan pysähtyi, ja Crispin istui kalpeana ja hiljaa, sielu tuskan täyttämänä.
»Entä Ashburn?» kysyi hän sitten äänellä, joka oli omituisen matala ja käheä. »Miten hänen kävi? Eikö häntä vangittu?»
»Ei», vastasi Hogan synkästi. »Häntä ei vangittu. Hänet haudattiin. Ennen kuin hän ennätti pistää miekkaansa tuppeen, astuin minä hänen eteensä ja syytin häntä siitä, että hän oli murhannut parrattoman pojan. Muistin, mitä hän oli velkaa sinulle, muistin, että hän oli lähettänyt sinut kuoleman kitaan, näin pojan ruumiin viruvan maassa vielä lämpimänä ja verta vuotavana ja löin miestä nyrkillä vasten suuta. Kurja raukka kun oli, hän koetti pistää minua heti, ennen kuin edes olin ehtinyt vetää miekkani tupesta. Vältin piston hädin tuskin, ja sitten kävimme työhön.
Ihmisiä syöksyi paikalle ja he koettivat estää meitä, mutta minä kirosin heille taistellessani ja vannoin tappavani jokaisen, joka yritti meidän välillemme, ja he pysyivät poissa ja odottivat. Kauan en antanut heidän odottaa. Minä en ollut mikään vastamunittu keltanokka Skotlannin vuorilta. Pistin miekkani kärjen Josef Ashburnin kaulaan pari minuuttia temmellettyämme.
Seisoessani teurastuspaikalla katsellen kätteni työtä muistui mieleeni se suosio, jota master Ashburn nautti parlamenttilaisten keskuudessa, ja minä aloin tulla levottomaksi seurauksien vuoksi. Välttääkseni niitä hyppäsin heti satulaan ja ratsastin suoraa päätä Greenwichiin toivoen tapaavani Lady Janen vielä siellä. Mutta lähettini oli jo lähettänyt sen Harwichiin sinua varten. Minulla oli hyvä etumatka takaa-ajon varalta, ja niin jatkoin matkaa Doveriin, tulin sieltä meren poikki ja saavuin tänne kolme päivää sitten.»
Crispin nousi ja meni Hoganin luo.
»Viimeksi kun tulit minun luokseni tapettuasi miehen, Hogan, saatoin olla sinulle vähäiseksi avuksi. Tällä kertaa toivon voivani olla sinulle ainakin yhtä suureksi hyödyksi. Sinähän lähdet Pariisiin minun kanssani?»
»Mutta lady?» huomautti Hogan hämmästyneenä Crispinin muistamattomuudesta.
»Kuulen hänen askelensa portaissa. Jätä minut, Harry, mutta pyydä mennessäsi, että isäntä lähettäisi hakemaan tänne papin.»
Äärimmäisen hämmästyneenä Hogan tuijotti sir Crispiniin ja ensi kerran ei hänen liukas irlantilainen kielensä saanut ulos muuta kuin: