Hän lopetti äkkiä, vihdoinkin täysin hereillä ja muistaen missä oli, ja luuli, että häntä oli tultu noutamaan.
Hän vetäisi syvään henkeään ja kysyi niin välinpitämättömästi kuin suinkin:
»Mitä kello on?»
»Yli puolen yön, kurja raukka», kuului syvä, hymisevä vastaus. »Viimeinen päiväsi, jonka aurinkoa et ole näkevä, on tullut. Viisi tuntia on sinulla enää jäljellä.»
»Ja sitäkö kertoaksesi olet herättänyt minut?» kysyi Galliard sellaisella äänellä, että mustakaapu astui askelen taaksepäin aivan kuin olisi pelännyt, että ääntä seuraisi lyönti. »Oletpa kaikkia tapoja vailla oleva rakki, kun häiritset gentlemannin lepoa.»
»Tulen», vastasi toinen hymisevällä äänellään, »ottamaan vastaan katumuksesi.»
»Älä kiusaa minua», vastasi Crispin haukotellen. »Tahdon nukkua.»
»Muutaman tunnin kuluttua saat nukkua tarpeeksesi. Ajattele tilaasi, kurja syntinen.»
»Sir», huudahti krouviritari, »minä olen niitä miehiä, joilla on ihmeellisen vähän kärsivällisyyttä. Ja pankaa mieleenne, että teidän tienne taivaaseen ei ole sama, jota minä aion vaeltaa. Ja jos taivas on täynnä sellaisia raakkujia kuin te, niin olen hyvilläni, jos en pääsekään sinne. Siis menkää, ystäväni, ennen kuin tulen epäkohteliaaksi.»
Pappi seisoi hetken ääneti. Asetettuaan sitten lyhtynsä pöydälle hän kohotti kätensä ja silmänsä huoneen matalaa kattoa kohti.