»Totta, totta, poikani», vastasi Crispin hellemmällä äänellä. »Unohdin, että kuolema ei tule teille samanlaisena siunattuna vapauttajana kuin minulle, ja kuitenkin, kuitenkin», mutisi hän hiljaa »kuolenhan minäkin täyttämättä tehtävääni — toimittamatta kostoani. Ja sieluni kautta, en tiedä mitään, joka sen voimakkaammin kannustaisi ihmistä pitämään kiinni elämästä kuin kosto. Ah», huokasi hän hartaasti, »jospa todella keksisin jonkin keinon!»
»Ajatelkaa, sir Crispin, ajatelkaa», huudahti nuorukainen kiihkeänä.
»Mitäpä se hyödyttää. Tuossa on ikkuna. Mutta vaikka saisinkin kiskotuksi ristikon irti, mikä mielestäni näyttää mahdottomalta, on seitsemänkymmenen jalan hyppäys vielä jäljellä. Mittasin sen silmilläni heti kun tulin tänne. Mutta ei ole mitään köyttä. Teidän päällystakkinne kahtia reväistynä ja palat yhteensidottuina ei riittäisi kuin kymmenen jalan matkan. Haluaisitteko hypätä jäljellä olevat kuusikymmentä jalkaa?»
Sitä ajatellessaankin nuorukainen vapisi, ja sen huomatessaan Crispin nauroi hiljaa.
»Siinäpä se. Ja kuitenkin, poikaseni, tarjoutuisi siinä hypyn onnistuessa elämän jatkuminen ja päinvastaisessa tapauksessa paljon vapaampi lähtö kuin se minkä hirttonuora konsanaan voi antaa. Jumaliste», huudahti hän hypähtäen jaloilleen ja tarttuen lyhtyyn, »katsokaamme tuota ristikkoa.»
Hän astui huoneen poikki ikkunan luo ja asetti lyhdyn siten, että sen valo kohdistui parhaiten ristikon pystysuoran tangon alapäähän.
»Se on hyvin ruosteen syömä, Kenneth», mutisi hän. »Tämän ainoan rautatangon irrottaminen», ja hän kosketti ristikon alaosaa, »antaisi meille pääsyn vapauteen. Hm! Kukapa tietää!»
Hän meni takaisin pöydän luo ja asetti lyhdyn entiselle paikalleen. Vavisten seurasi Kenneth hänen jokaista liikettään, mutta ei sanonut mitään.
»Joka heittää noppaa», sanoi Galliard, »sen täytyy asettaa panoksensa esille. Minä panen elämäni — joka jo oikeastaan on menetetty — ja heitän arpaa vapaudesta. Jos voitan, niin voitan kaikki, jos taas häviän, niin en häviä mitään. Jumaliste, monesti olen lyönyt arpaa kohtalostani, mutta koskaan eivät mahdollisuudet vielä ole olleet näin suurenmoiset. Kas niin, Kenneth, tässä on ainoa keino, ja me yritämme sitä, jos vain saamme rautatangon irti.»
»Te aiotte hypätä?» kauhisteli nuorukainen.