Kenneth suoritti Galliardin käskyn nopeasti ja tarkasti ja Galliard jäi siksi aikaa seisomaan lattialla makaavan papin luo. Vihdoin, kun Kenneth ilmoitti suorittaneensa tehtävän, hän käski puritaania nousemaan.
»Mutta olkaa varovainen», varoitti hän, »muuten saatte maistaa sen paratiisin iloja, josta saarnaatte. Kas niin, herra pastori, nyt ylös!»
Pelon valtaamana, joka vaati ehdottomasti tottelemaan, pappi nousi vikkelästi pystyyn.
»Seisokaa siinä, sir, kas niin!» komensi Crispin pitäen miekkaansa tuuman päässä papin kauluksesta.
»Ottakaa nenäliinanne, Kenneth, ja sitokaa hänen kätensä selän taakse.»
Sen tapahduttua Crispin käski nuorukaisen aukaista papin vyön ja ottaa sen pois. Sitten hän käski saarnamiehen istuutua heidän ainoalle tuolilleen ja samaisella vyöllä hän käski sitoa hänet tuoliin. Kun puritaani sitten oli varmasti sidottu, laski Crispin miekkansa ja istuutui pöydän laidalle hänen viereensä.
»Nyt, herra pastori, juttelemme hieman. Jos yritättekään huutaa, niin lähetän teidät kiireesti siihen maailmaan, johon te virkanne puolesta johdatte toisten sieluja. Ehkäpä te mieluummin saarnaatte siitä kuin asutte siellä, joten siis oman parhaanne vuoksi tottelette minua. Teidän kunniantuntoonne, teidän viisauteenne ja papin luontaiseen valheenkammoon nähden voinen odottaa, että vastaatte totuudenmukaisesti niihin kysymyksiin, joita aion teille tehdä. Jos mahdollisesti havaitsen, että petätte minua, sir, niin olen pitävä huolen siitä, että myös vastaatte valheestanne.» Ja kohottaen miekkansa kärkeä hän näytti kaunopuheisesti ja tarkkaan tapaa, jota aikoi käyttää. »Kas niin, sir, kuulkaa nyt mitä sanon. Kuinka pian arvelette ystäviemme huomaavan kommelluksemme täällä ylhäällä?»
»Kun he tulevat noutamaan teitä», vastasi pappi nöyrästi.
»Ja kuinka pian, oi profeetta, he tulevat?»
»Tunnin kuluttua, tai niillä vaiheilla», vastasi puritaani katsoen ikkunaan puhuessaan. Galliard seurasi hänen katsettaan ja huomasi, että päivänvalo oli huomattavasti lisääntynyt.