»Niin», huomautti hän, »tunnin kuluttua on kyllä tarpeeksi valoa, jotta he näkisivät hirttää meidät. Eikö ole mahdollista, että joku tulee tänne aikaisemmin?»
»Ei, mikäli voin arvata. Ainoat talossa asuvat ovat ne puolitusinaa ratsumiestä, jotka ovat vahtihuoneessa alhaalla.»
»Missä on pääkenraali?»
»Poissa — en tiedä missä. Mutta hän tulee tänne auringon noustessa.»
»Entä vartija, joka oli ovemme edustalla — eikö vaihdosta tapahdu tämän ja meidän hirttoaikamme välillä?»
»En voi sanoa varmasti, mutta en luule, sillä vaihto tapahtui juuri minun tänne tullessani.»
»Entä miehet vartiohuoneessa — vastatkaa minulle totuudenmukaisesti, oi
Elia — miten he pitävät vahtia?»
»Valitettavasti, sir, he ovat juopotelleet kylliksi saattaakseen urhoollisen kavaljeerin häpeään. Kävin äsken nuhtelemassa heitä.»
Kennethin irrottaessa puritaanin vyötä sieltä oli pudonnut pienikokoinen Raamattu, jollaista hänen ammattikuntansa tavallisesti käytti. Kenneth oli asettanut sen pöydälle. Galliard otti sen nyt käteensä ja pitäen sitä papin edessä katsoi häntä suoraan silmiin.
»Vannotteko tämän kirjan kautta, että ette ole puhunut minulle muuta kuin totta?»