Hetkeäkään arvelematta pappi vannoi parhaan tietonsa mukaan puhuneensa niinkuin asia oli.
»Hyvä on, sir. Ja nyt, vaikka minua surettaakin suuresti, että minun täytyy aiheuttaa teille pienintäkään epämukavuutta, on minun saatava teidät varmasti vaikenemaan.»
Laskettuaan miekkansa pöydälle hän meni papin taakse ja otti miehen oman kaulahuivin sitoen sen tukevasti hänen suunsa eteen.
»Nyt, Kenneth», sanoi hän kääntyen nuorukaiseen. Sitten hän keskeytti äkkiä, aivan kuin hänen mieleensä olisi juolahtanut uusi ajatus. »Äsken», jatkoi hän sitten, »muistan teidän sanoneen, että jos saisitte vapautenne jälleen, niin olisitte valmis yhtymään minuun kostaakseni niille pahantekijöille, jotka ovat turmelleet elämäni.»
»Niin tein, sir Crispin.»
Hetken aikaa oli ritari vaiti. Hän oli tekemäisillään ruman teon, puhui hän itselleen, ja kun hän huomasi, kuinka ruma se oli, ei hän aikonut jatkaa, vaan hylkäsi äkkiä tekemänsä suunnitelman aikoen turvautua omiin käsiinsä ja järkeensä. Mutta kun hän taas ajatteli, kuinka suuri hyöty hänelle nuorukaisesta saattoi olla — tämähän oli kihloissa Cynthia Ashburnin kanssa — hän päätti, ettei asia ollut niinkään helposti ratkaistavissa eikä hylättävissä. Huolellisesti hän punnitsi asiaa puolin ja toisin. Toisella puolen oli varma tieto siitä, että jos heidän pakonsa onnistuisi, niin Kenneth painuisi tietenkin ystäviensä Ashburnien — Marleigh'n linnan anastajien — suojaan. Mikä olisikaan luonnollisempaa kuin että hän silloin ottaisi mukaansa pelastajansa! Kuinka helposti kävisikään hänen kostonsa, kun hän niin erinomaisen syyn varjolla pääsisi Marleigh'n linnaan. Hän saattaisi ensin päästä heidän suosioonsa ja sitten…
Hän näki sielunsa silmillä suuren koston, joka oli hänen arvoisensa ja sopusoinnussa sen ruman rikoksen kanssa, joka sitä vaati.
Toiselta puolen painoi vaa'assa raskaasti se petollinen sävy, joka hänen suunnitelmassaan oli. Hän aikoi sitoa nuorukaisen lupaukseen, jonka laadun hän aikoi salata — lupaukseen, jonka nuorukainen mielellään antaisi, mutta ehkäpä kuolisi ennemmin kuin täyttäisi sen, jos vain aavistaisi, mitä sen täyttäminen tiesi. Hänhän aikoi viekoitella nuorukaisen pettämään ystävänsä, tulevan vaimonsa omaiset. Crispinille saattoi tulos olla epävarma, mutta luultavaa oli, että Kennethin aikomus naida Cynthia menisi myttyyn sen teon vuoksi, johon Galliard hänet kietoisi hänen tietämättään.
Vaaka painui vuoroin toiselle, vuoroin toiselle puolelle Galliardin miettiessä asiaa. Mutta hänen epäilyjään vastaan nousi muisto siitä, millä tavalla nuorukainen viime yönä oli häntä kohdellut, hänen arvostelunsa kovuus ja se peruuttamaton halveksunta, jota tuo heikko piimäsuu oli häntä kohtaan niin selvästi osoittanut. Kaikki tämä nostatti nyt hänen vihansa ja kovetti hänen sydämensä kunnian käskyjä vastaan. Mitä merkitsi tuo poika hänelle? kysyi hän itseltään. Estikö hän häntä täyttämästä tehtäväänsä? Oliko tuo poika millään tavalla ansainnut mitään hänen puoleltaan. Oliko hän hänelle mitään velkaa? Ei mitään. Sittenkään hän ei tahtonut päättää harkitsematta.
Oli luonteenomaista miehelle, jolta Kennethin mielestä puuttuivat kaikki kunnioitusta ansaitsevat ominaisuudet, että hän keskellä vaaroja, kun jokainen ohikiitävä sekunti vähensi heidän pelastumisensa mahdollisuutta, saattoi tyynesti ja maltillisesti punnita käyttäytymistään. Intohimossaan oli Crispin hillitön ja vihassaan kiivas, mutta kaikessa muussa hän oli harkitseva.