»Hyvät herrat, mistä tämä hoppu? Onko sulttaani Oliver hyökännyt kimppuunne?»
Toisessa kädessä hän piteli yhä korttejaan ja nojasi toista ovenpieleen. Nuori vänrikki astui joukosta esiin vastatakseen kysymykseen.
»Eräs Lordi Middletonin upseereista on puoli tuntia sitten ottanut hengiltä erään miehen. Hän on irlantilainen — kapteeni Hogan nimeltään.»
»Hogan — Hogan?» toisteli Crispin ikään kuin muistiaan virkistääkseen. »Ah, niin, irlantilainen, harmaapäinen ja tulinen. Ja hän on kuollut, sanoitte?»
»Ei, vaan hän on tehnyt murhatyön.»
»No sen minä paremmin saatan ymmärtää. Se ei ole ensimmäinen kerta, voisin sen vaikka vannoa.»
»Mutta se on viimeinen, sir Crispin.»
»Arvatenkin. Kuningas on ankara tällä puolen rajaa.» Sitten hän lisäsi reippain ottein: »Kiitän teitä ilmoituksesta ja valitan, ettei köyhä taloni voi tarjota teille mitään, millä voisitte juoda Hänen Kuninkaallisen Majesteettinsa terveydeksi, ennen kuin jatkatte etsiskelyänne.»
Ja vetäytyen askelen taaksepäin hän ilmaisi toiveensa saada vetää ovi kiinni ja päästä heistä eroon.
»Me ajattelimme», sammalsi nuori upseeri, »me arvelimme, että te ehkä suvaitsisitte avustaa meitä…»