»Ja olisitte löytänyt itsenne jälleen hänen katolisen majesteettinsa kaleerista. Mutta olkoon! Myönnän, että olette menetellyt moitteettomasti. Olette puolestanne täyttänyt sopimuksemme ehdot. Minäkin pidän lupaukseni, sitä älkää epäilkö.
»En epäilekään. Mutta sopimuksemme velvoitti teidät lähettämään minut takaisin kotiin.»
»Entä sitten?»
»Kadotus on siinä, etten tiedä, mistä kotia etsisin, en tiedä, missä olen kotonani näiden pitkien vuosien jälkeen. Jos lähetätte minut pois, niin minusta tulee mitätön mieron kiertäjä.»
»Mitä muutakaan voin tehdä?»
»Minä olen nyt totisesti yhtä kyllästynyt kristittyihin ja kristikuntaan kuin te itse muslimien vallatessa sen aluksen, jossa orjana raadoitte. Minä kelpaan johonkin, sir Ol… Sakr-el-Bahr. Parempi merenkulkija ei ole milloinkaan ohjannut laivaa mistään Englannin satamasta, ja minä olen ollut hiton monissa otteluissa ja tiedän, kuinka merellä on meneteltävä. Ettekö voi käyttää minua täällä?»
»Tahdotteko ruveta luopioksi samoinkuin minä?» Hänen äänessään oli katkera sävy.
»Minä olen mietiskellyt, että tuo 'luopio' on sana, joka riippuu siitä, millä puolella ihminen on. Sanoisin mieluummin haluavani tulla käännytetyksi Mahometin uskoon.»
»Merirosvon uskoon käännytetyksi, tarkoitatte», virkkoi Sakr-el-Bahr.
»Siitä ei nyt puhetta. Siihen minun ei tarvitse kääntyä kaiken sen jälkeen, mikä olen jo ollut», myönsi kapteeni Leigh vilpittömästi. »Haluan vain purjehtia toisen lipun alla kuin Jolly Roger.»