»Teidän täytyisi vannoa luopuvanne väkijuomista», sanoi Sakr-el-Bahr.
»Asia tulee korvatuksi», tiesi master Leigh.
Sakr-el-Bahr mietti. Tuon lurjuksen pyyntö kosketti herkkää kieltä hänen mielessään. Olisi hyvä, jos saisi vierellensä oman heimon miehen, vaikkapa vain tuollaisen konnan.
»Tapahtukoon niinkuin haluatte», virkkoi hän viimein. »Ansaitsisitte hirsipuun kaikista antamistani lupauksista huolimatta. Mutta olkoon menneeksi. Jos käännytte muhamettilaiseksi otan teidät erääksi lähimmistä miehistäni, ja kaikki on hyvin, kunhan olette minulle uskollinen, Jasper. Mutta ensimmäisen vilpin oireen näkyessä odottaa teitä nuora ja raakapuun nokka ja tanssi ilmoilla kohti helvettiä.
Laivuri kumarsi liikutettuna, tarttui Sakr-el-Bahrin käteen ja vei sen huulilleen.
»Päätetty asia», sanoi hän. »Olette armahtanut minua, joka sen huonosti ansaitsin. Älkää pelätkö; minä pidän sanani. Elämäni kuuluu teille, ja jos se onkin arvoton, voitte käyttää sitä miten haluatte.»
Sakr-el-Bahr puristi tahtomattaan lujemmin lurjuksen kättä, ja Jasper lähti alas peräkannelta. Hänen kelvottoman sydäntään oli koskettanut lempeys, jonka hän tiesi ansaitsemattomakseen, mutta jonka vannoi ansaitsevansa, ennenkuin kaikki oli lopussa.
Seitsemäs luku.
MARZAK-BEN-ASAD.
Kokonaista neljäkymmentä kameelia tarvittiin kuljettamaan hollantilaisen kauppalaivan lastia satamasta Kasbahiin, ja sellaista kulkuetta — Sakr-el-Bahr järjesti sen huolellisesti, koska hyvin tiesi, kuinka sellainen prameus vaikutti rahvaaseen — ei ollut milloinkaan nähty Algierin ahtailla kaduilla kenenkään merisissin palattua. Se sopi täydellisesti kaikkein suurimmalle meriä kyntävälle muhamettilaiselle valloittajalle, päällikölle, joka ei ollut huolinut noudattaa toistaiseksi vallinnutta sääntöä pysyttelemällä Välimerellä, vaan oli uskaltanut lähteä avoimelle valtamerelle.