»Niin tosiaan, isä!» pyysi Marzak itse.
»Mitä?» murahti vanha mauri. »Niinkö arvelet? Haluatko lähteä espanjalaista vastaan? Mitä kokemusta sinulla on voidaksesi ryhtyä sellaiseen yritykseen?»
»Mitäpä kokemusta hänellä voi olla, kun hänen isänsä ei ole milloinkaan huolinut häntä totuttaa?» virkkoi Fenzileh. »Ivailetko puutoksia, jotka ovat omien laiminlyöntiesi luonnolliset hedelmät?»
»Tahdon osoittaa sinulle kärsivällisyyttä», sanoi Asad, joka kaikesta päättäen oli muuttumassa aivan kärsimättömäksi. »Kysyn sinulta vain, luuletko hänen kykenevän saavuttamaan voittoa islamille? Vastaa nyt minulle vilpittömästi.»
»Minä vastaan sinulle vilpittömästi, etten sitä luule. Ja yhtä vilpittömästi sanon sinulle, että hänen olisi jo aika kyetä. Sinun velvollisuutesi on sallia hänen lähteä tälle retkelle, jotta hän voi perehtyä toimeen, joka odottaa häntä.»
Asad mietti hetkisen. »Olkoon niin», vastasi hän sitten hitaasti. »Sinä siis lähdet Sakr-el-Bahrin kanssa, poikani.»
»Sakr-el-Bahrin kanssa?» huudahti Fenzileh kauhistuneena.
»En voisi löytää hänelle parempaa opettajaa.»
»Pitääkö poikasi lähteä toisen palvelijaksi?»
»Oppilaaksi», korjasi Asad. »Kuinka muutenkaan?»