Yhdeksäs luku.
KILPAILIJAT.
Orjatorin edustalla olevan avoimen alueen täytti tungeksiva, meluisa joukko, jota alinomaa lisäsi kapeiden kiveämättömien katujen labyrintistä tuleva ihmisvirta.
Siinä oli ruskeapintaisia berbereitä mustissa vuohenkarvaisissa viitoissa, jotka oli kudottu yhteen päähineen kanssa ja joiden selkäpuolta koristi neliskulmainen punainen tai oranssinvärinen solki; päässä heillä oli kalotti tai vain punottu kameelinkarvainen nuora; oli neekereitä, jotka kulkivat melkein alastomina, ja komeita arabialaisia, jotka näyttivät ylenmäärin vaatetetuilta liehuvissa valkoisissa viitoissaan ja päähineissään, jotka varjostivat heidän mustanpuhuvia, hienopiirteisiä kasvojaan; oli arvokkaita ja vaurailta näyttäviä maureja, jotka heleävärisiin selhameihin puettuina istuivat sileäkarvaisten ja upeasti suitsitettujen muuliensa selässä, oli tagarinejä, Andalusiasta karkoitettuja maureja, joista useimmat harjoittivat orjakauppaa, oli aito-juutalaisia mustissa kauhtanoissaan ja kristittyjä juutalaisia — heitä mainittiin sillä nimellä, koska olivat eläneet ja kasvaneet kristityissä seuduissa, joiden vaatetusta vielä käyttivät, oli Levantin turkkilaisia, upeissa puvuissa ja käytökseltään röyhkeitä, ja oli vaatimattomia cololeja, kabylejä ja biskareja.
Tuossa vedenmyyjä vuohennahka-astioineen kilisteli pientä kelloansa, tuossa kiikutteli oranssikauppias päälaellaan koria, jossa hänellä oli kultaisia hedelmiä, ja tarjosi huutaen niitä kaupaksi. Oli miehiä, jotka kulkivat jalan ja toisia muulien selässä, aaseilla ja hoikilla arabialaisilla hevosillaan ratsastavia, alinomaa muuttuva värien sekamelska, jossa kaikki melusivat, nauroivat ja kiroilivat Afrikan paahtavan auringon paisteessa, sinisen taivaan alla, kyyhkysten kiiriskellessä ilmoilla. Keltaisen muurin vierustalla kyyhötti joukko vikiseviä kerjäläisiä ja raajarikkoja, jotka pyytelivät almuja; lähellä porttia oli raivattu vapaaksi pieni alue, missä nähtiin eräs meddah, kerjäläistrubaduuri, joka kahden oppilaansa säestämänä lauloi haikeata balladia ohuella honottavalla äänellään.
Ne joukkoon kuuluvat, jotka olivat kauppaherroja, kulkivat arvelematta eteenpäin, jättivät ratsunsa portin ulkopuolelle ja kulkivat portista, josta ei päästetty ketään joutilaita eikä vähäpätöistä väkeä. Avarassa neliskulmaisessa paikassa, jonka karua hiekkapintaa rajoittivat pölynkarvaiset muurit, oli enemmän tilaa. Orjien myynti ei ollut vielä alkanut, sen oli määrä alkaa vasta tunnin kuluttua. Sillävälin tekivät pientä kauppaa ne, jotka olivat saaneet halutun oikeuden asettaa tavaroitaan näytteille muurin vierustalle; siinä oli villan, hedelmien ja mausteiden myyjiä, ja lisäksi pari kauppiasta, jotka tarjosivat jalokiviä ja muita koruja oikeauskoisten kaunisteiksi.
Torin keskellä oli kaivo, melkoisen suuri kahdeksankulmio mataline kolmiaskelmaisine kaiteineen. Alimmalla portaalla istui iäkäs parrakas juutalainen, yllään musta kauhtana, pää värikkääseen huiviin kiedottuna. Hänen polvillaan oli leveä matala musta rasia, joka oli jaettu useihin osastoihin, kaikki täynnä halvempia jalokiviä ja harvinaisia kiviä, joita hän tarjosi kaupaksi; hänen ympärillään seisoi ryhmä nuoria maurilaisia ja pari turkkilaista upseeria, joiden kaikkien kanssa juutalainen hieroi kauppaa.
Koko pohjoisen sivustan mittaisesta suojakatoksesta, jonka sisäpuolen peittivät näkyvistä kameelinkarvauutimet, kuului hillittyä ihmisäänten hyrinää. Siellä olivat ne suojat, joihin sijoitetut orjat tulivat tänään myytäviksi. Verhojen edustalla seisoi vartijoina kymmenkunta merisissiä apulaisinaan neekeriorjia.
Seinämuurin takaa, sen yläpuolelle kohoten, hohteli valkoinen kupukatto; sen vieressä näkyi keihäsmäinen minareetti ja muutamien taatelipalmujen ohuet latvat, joiden pitkät lehdet riippuivat liikkumattomina helteisessä ilmassa.
Yhtäkkiä ilmaantui portin ulkopuolella olevaan joukkoon liikettä.
Eräältä kadulta saapui kuusi jättiläiskokoista nuubialaista huutaen: