Merisissit kävivät käsiksi Lioneliin. Hän yritti turhaan taistella vastaan, mutta samassa huomattiin naishenkilön kumartuvan sanomaan hänelle jotakin. Hän lakkasi vastustelemasta ja antautui hervottomana vedettäväksi kaikkien nähtäviin.
»Aiotko saada hänestä soutajan, Ali?» huusi Ajub-el-Samin nelikulmion toiselta laidalta, ja tämä leikinlasku herätti yleistä hilpeyttä.
»Mitäpä muutakaan?» virkkoi Ali. »Ei hän ainakaan ole hinnalla pilattu.»
»Kuinka niin?» lausui dalal ollen hämmästyvinään. »Onhan hän pulska poika ja vielä nuori. Mitä annat hänestä? Sata filipiä?»
»Sata filipiä!» huudahti Ali ivallisesti. »Sata filipiä tuosta, jossa ei ole kuin luut ja nahka! Ma'š-Allah! Minä tarjoan viisi filipiä, dalal.»
Väkijoukosta kuului jälleen naurunremahdus. Mutta dalal jäykistyi yhä juhlallisemmaksi. Tuo nauru tuntui osalta kohdistuvan häneen, ja hän ei suinkaan suostunut olemaan pilan esineenä.
»Leikkiä laskette, herrani», virkkoi hän anteeksiantavin, mutta ylenkatseellisin kädenliikkein. »Katsokaa, kuinka terve hän on.» Hän antoi merkin eräälle merisissille, ja Lionelin nuttu leikattiin halki niskasta vyönsijaan saakka ja kiskaistiin hänen yltänsä. Hänen paljastunut yläruumiinsa osoittautui mittasuhteiltaan paremmaksi kuin olisi voinut luulla. Tuosta häpeällisestä kohtelusta kiivastuen Lionel vääntelehti vartijoittensa käsissä, kunnes eräs merisisseistä sivalsi häntä keveästi piiskalla, siten osoittaen, mikä häntä odotti, jos jatkoi vastustelua. »Katsokaa häntä nyt», virkkoi dalal koetellen tuota valkoista ruumista. »Huomatkaa, kuinka terve hän on. Katsokaa, kuinka erinomaiset ovat hänen hampaansa». Hän tarttui Lionelin päähän ja pakotti hänet avaamaan suunsa.
»Niinpä kyllä», virkkoi Ali, »mutta reidet ovat kovin laihat ja käsivarret kuin naisen.»
»Sen vian airo kyllä korjaa», väitti dalal.
»Te saastaiset neekerit!» nyyhki Lionel raivoissaan.