»Säästäkää minut ainakin tästä!» huudahti Rosamund, inhon sävy äänessä.
»Säästäisinkö sinua?» sanoi toinen. »Minkätähden sinua säästäisin?»
»Häpeän vuoksi; minä tunnen mielessäni alinomaista häpeää ajatellessani, että oli aika, jolloin luulin teitä rakastavani.»
Sakr-el-Bahr hymyili. »Jos kykenette vielä häpeemään, joudutte varmaan kokonaan sen tunteen valtaan, ennenkuin olen puheeni päättänyt. Sinun tulee kuunnella minua loppuun asti. Nyt ei ole ketään, joka voi seurustelumme keskeyttää, ei ketään, joka voi vastustaa määräävää tahtoani. Ajattele siis ja muistele. Muista, kuinka ylpeilit siitä muutoksesta, jonka olit saanut minussa syntymään. Turhamaisuudellesi tuo imartelu, tuo kauneutesi voimalle maksettu vero oli tervetullut. Mutta sitten sinä yhtäkkiä, kaikkein mitättömimpien perusteiden nojalla, uskoit minut veljesi murhaajaksi.»
»Kaikkein mitättömimpien perusteiden nojalla?» huudahti Rosamund, melkein tahtomattaan esittäen vastalauseensa.
»Niin mitättömien, etteivät Truron tuomarit tahtoneet ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin minua vastaan.»
»Syynä oli se», huomautti Rosamund, »että teitä oli heidän mielestään riittävästi ärsytetty. Syynä oli, ettette ollut vannonut heille niinkuin minulle, ettei minkäänlainen ärsytys saisi teitä kohottamaan kättänne veljeäni vastaan. Syynä oli, etteivät he arvanneet, millainen petturi ja valapatto te olitte.»
Sakr-el-Bahr silmäili häntä hetkisen. Sitten hän käveli vähän aikaa tasanteella. Ruusupuun viereen sykertynyt Lionel oli nyt melkein kokonaan unohtunut.
»Jumala suokoon minulle kärsivällisyyttä kanssasi!» virkkoi hän vihdoin. »Minä tarvitsen sitä. Haluan näet ymmärtää monia asioita tänä iltana. Tahdon saada sinut näkemään, kuinka oikeutettu on vihani ja kuinka oikeamielinen se rangaistus, joka tulee osaksenne senvuoksi, että olette tuhonneet elämäni ja kenties tuonpuolisenkin olemassaoloni. Tuomari Baine ja eräs toinen, joka on jo kuollut, tiesi viattomuuteni.»
»Hekö tiesivät viattomuutenne?» Äänessä oli ivallisen hämmästyksen ilme. »Eivätkö he olleet todistajina teidän ja Peterin välisessä riidassa ja kuulleet teidän vannovan, että surmaatte hänet?»