Rosamund seisoi hänen edessään kalpeana ja jäykkänä, kädet nyrkkiin puserrettuina. »Sinä pelkuri! Sinä konna! Sinä kehno koira ja uskonluopio!» soimasi hän.
Oliver päästi irti veljensä ranteen ja taputti käsiään. Rosamundista välittämättä hän silmäili Lionelia, joka kyyhötti vapisten hänen jalkojensa edessä.
»Mitä sanot, jos pistämme sytytyslangan sormiesi väliin? Vai arveletko, että olisi parempi aloittaa hehkuviksi kuumennetuilla rannerenkailla?»
Tanakka punapartainen turbaanipäinen mies, joka asteli hieman keinuen, noudatti — ennakolta tehdyn sopimuksen mukaisesti — merisissin kutsua.
Sakr-el-Bahr kosketti veljeään jalkineensa kärjellä. »Katso, sinä koira», kehoitti hän. »Katsele tätä miestä ja katso, tunnetko hänet. Katsele häntä, sanon minä!» Lionel katseli, ja koska hän ilmeisesti ei sittenkään tuntenut, hänen veljensä selitti: »Kristittyjen joukossa hänen nimensä oli Jasper Leigh. Hän on se laivuri, jonka lahjoit kuljettamaan minua Berberiaan. Hän joutui omaan satimeensa, kun espanjalaiset upottivat hänen aluksensa. Myöhemmin hän joutui minun käsiini, ja kun en huolinut häntä hirttää, hänestä tuli uskollinen seuralaiseni. Kehoittaisin häntä kertomaan, mitä tietää», jatkoi hän, Rosamundin puoleen kääntyen, »jos otaksuisin sinun uskovan hänen sanojansa. Mutta koska varmaan tiedän, ettet usko, käytän toista keinoa.» Hän kääntyi jälleen Jasperin puoleen. »Käske Alin kuumentaa ahjossa pari teräksistä rannerengasta ja pidä ne varalla, jos satun niitä tarvitsemaan.» Hän viittasi kädellään.
Jasper kumarsi ja lähti.
»Rannerenkaat varmaan pakottavat tunnustuksen huuliltasi, veljeni.»
»Minulla ei ole mitään tunnustettavaa», väitti Lionel. »Sinä voit vain pakottaa minut valehtelemaan raakalaismaisilla kidutuksillasi.»
Oliver hymyili. »Selvää on, että sinusta virtaa valhetta herkemmin kuin totuutta. Mutta varmaan saamme lopulta kuulla totuudenkin, ole siitä varma.» Hän ivaili, ja hänen ivansa pohjalla oli hieno tarkoitus. »Ja sinä joudut kertomaan täyden tarinan», jatkoi hän, »kaikkine yksityiskohtineen, niin että mistress Rosamundin epäilykset vihdoinkin häviävät. Sinä kerrot, kuinka olit väijyksissä Godolphinin puistossa sinä iltana, kuinka arvaamatta hyökkäsit hänen kimppuunsa ja —»
»Se ei ole totta!» huudahti Lionel, joutuen vilpittömyyden puuskan valtaan, joka sai hänet kavahtamaan seisaalleen.