»Lempeämmin?» huudahti Rosamund, ja näytti melkein kuin hän olisi nauranut.
»Minä tulin vahingossa hänet surmanneeksi», jatkoi Lionel kiihkeästi. »En suinkaan sitä tarkoittanut. En tahtonut muuta kuin puolustaa ja varjella omaa henkeäni. Mutta miekkoja miteltäessä voi sattua enemmänkin kuin on tarkoituksena. Minä kutsun Jumalan todistajakseni, että hänen kuolemansa oli sattuma ja johtui hänen raivokkuudestaan.»
Rosamund oli hillinnyt nyyhkytyksensä ja katseli häntä nyt tuimin ja peloittavin silmin. »Oliko sattuma sekin, että jätitte minut ja kaikki muut ihmiset siihen luuloon, että tekoon oli syypää veljenne?» kysyi hän.
Lionel peitti kasvonsa, ikäänkuin ei olisi kyennyt kestämään hänen katsettaan. »Kunhan vain tietäisit, kuinka sinua rakastin — jo silloin, salaa — niin varmaan minua hiukan säälisit», vikisi Lionel.
»Säälisin?» Hän kumartui eteenpäin ja näytti sylkevän tuon sanan Lionelin kasvoihin. »Kuolema ja helvetti, mies! Sinäkö anelet sääliä — sinä?»
»Teidän täytyy sääliä minua, jos tiedätte, kuinka suuri oli se kiusaus, johon lankesin.»
»Minä tiedän kataluutenne, valheellisuutenne, pelkuruutenne ja halpamaisuutenne suuruuden. »Oh!»
Lionel ojensi rukoillen kätensä; hänen silmissään oli nyt kyyneliä. »Lempeytenne tähden, Rosamund —» aloitti hän, mutta samassa puuttui vihdoin puheeseen Oliver.
»Luulenpa, että ikävystytätte rouvaa», virkkoi hän koskettaen Lionelia jalallaan. »Kertokaa meille mieluummin lisää hämmästyttävistä kohtaloistanne. Ne huvittavat meitä enemmän. Kertokaa, millä keinoin toimititte minut ryöstetyksi ja orjuuteen myydyksi. Kertokaa, kuinka saitte haltuunne omaisuuteni. Selostakaa juurta jaksain ne satunnaisuudet, joiden onnettomana uhrina olette kaiken aikaa ollut. Käytä älyäsi, mies. Siitä koituu sievä kertomus.»
Sitten saapui Jasper ilmoittamaan, että Ali odotti hehkutettuine rannerenkaineen.