»Niin.» Oliver oli ylen kiivas. »Ellet olisi kohdellut minua niinkuin kohtelit, ellet olisi ollut valmis kuuntelemaan valheita, ei tuo pentu, minun veljeni, olisi milloinkaan mennyt niin pitkälle enkä minä olisi suonut hänelle tilaisuuttakaan.»
Rosamund siirtyi sohvassa kääntyen häneen syrjin. »Kaikki tämä on aivan joutavaa», virkkoi hän kylmästi. Mutta hän lienee kumminkin pitänyt tarpeellisena puolustautua, koska jatkoi: »Jos sittenkin olin herkkä uskomaan teistä pahaa, lienee seikka johtunut siitä, että vaistoni varoitti minua teissä olevasta pahasta. Te olette todistanut minulle tänä iltana, ettette ole surmannut Peteriä; mutta sitä todistaessanne olette suorittanut teon, joka on sitäkin rumempi ja häpeällisempi, teon, joka täysin paljastaa sydämenne mustuuden. Ettekö ole osoittanut olevanne kostonhimoinen ja jumalaton hirviö?» Hän nousi ja seisoi jälleen vastapäätä Oliveria äkkinäisen vihanpuuskan valtaamana. »Ettekö olekin — te, joka olette syntynyt Cornwallissa kristittynä aatelismiehenä — muuttunut pakanaksi ja rosvoksi, uskonluopioksi ja merisissiksi? Ettekö ole uhrannut Jumalaannekin kostonhimollenne?»
Oliver katsoi häntä silmiin, ollenkaan säikähtämättä hänen syytöstään, ja esitti hänen vaiettuaan puolestaan kysymyksiä.
»Vaistosiko ovat sinua varoittaneet kaikesta tuosta? Jumalan nimessä, nainen, etkö kykene keksimään mitään parempaa satua?» Hän kääntyi pois, kun samassa saapui kaksi orjaa, jotka kantoivat savisia ruoka-astioita. »Tässä tulee illallinen. Toivottavasti on ruokahalusi parempi kuin logiikkasi.»
Orjat asettivat astian, josta nousi houkutteleva tuoksu, pienelle maurilaiselle pöydälle sohvan viereen. Permannolle he laskivat ison savilautasen, jolla oli pari leipää ja punainen lyhytkaulainen amfora, jonka yli oli kumottu juomalasi.
Orjat kumarsivat syvään ja astelivat jälleen hiljaa pois:
»Käy aterioimaan», kehoitti Oliver lyhyesti.
»En halua illallista», vastasi toinen nyreästi.
Oliverin kylmä katse hipoi häntä. »Tästä puoleen, tyttöseni, ei tule kysymykseen, mitä haluat, vaan mitä käsken sinun tekemään. Minä käsken sinua syömään; käy siis käsiksi.»
»En tahdo.»