»Ymmärrän», sanoi hän vihdoin, äänessä tyyneys, joka oli sellaisessa ristiriidassa hänen ilmeensä kanssa, että kuulosti melkein kaamealta. »Ymmärrän. Näyttää siltä, että Fenzileh on enemmän oikeassa kuin arvasinkaan. Vai niin!» Hän katseli merisissiä hetkisen alta kulmain kiiluvilla silmillään.
Sitten hän lausui äänellä, jossa värisi pidätetty kiukku: »Muista, Sakr-el-Bahr, mikä olet, mitä olen sinusta tehnyt. Muista kaikkea sitä hyvyyttä, jota nämä kädet ovat tuhlaten sinulle jakaneet. Sinä olet sissieni päällikkö ja voisit kerran olla enemmänkin. Algierissa ei ole ketään sinua korkeampaa, itseäni lukuunottamatta. Oletko siis niin kiittämätön, että kiellät minulta ensimmäisen pyytämäni? Totta on se, mitä on kirjoitettu: 'Ihminen on kiittämätön'».
»Kunpa tietäisit, mitä kaikkea tämä minulle merkitsee —» aloitti
Sakr-el-Bahr.
»En tiedä enkä välitäkään», keskeytti Asad. »Olipa mitä tahansa, sen täytyisi näyttää olemattomalta minun tahtoni rinnalla.» Sitten hänen kiukkunsa väistyi imartelun tieltä. Hän laski kätensä Sakr-el-Bahrin jykevälle olkapäälle. »Kuulehan, poikani. Minä kohtelen sinua jalomielisesti rakkauteni tähden ja tahdon unohtaa kieltosi.»
»Ole niin jalomielinen, herrani, että unohdat häntä ollenkaan pyytäneesi.»
»Kieltäydytkö vieläkin?» Ääni, joka oli ollut äsken mesimakea, kaikui jälleen karulta. »Älä huoli jännittää liiaksi kärsivällisyyttäni. Minä olen nostanut sinut loasta, ja yksi ainoa sanani voi sinut jälleen sinne viskata. Minä katkaisin ne kahleet, jotka sitoivat sinut soutupenkkiin, mutta voin ne iskeä jälleen kiinni.»
»Sinä voit tehdä kaiken tuon», myönsi Sakr-el-Bahr. »Ja kun sen tietäen sittenkin kieltäydyn luopumasta siitä, mikä kuuluu minulle kaksin kerroin — ryöstön ja oston nojalla — voit käsittää, kuinka voimalliset ovat vaikuttimeni. Ole armollinen, Asad…»
»Täytyykö minun riistää hänet sinulta väkivalloin?» ärjyi Asad.
Sakr-el-Bahr jäykistyi. Hän suoristi niskansa ja katsoi pelkäämättä paššaa silmiin. »Et voi tehdä sitäkään niin kauan kuin elän», vastasi hän.
»Tottelematon, kapinoiva koira! Aiotko vastustella minua — minua!»