»Ymmärsin riittävästi», vastasi Rosamund. »Tämä lingua franca muistuttaa melkoisesti ranskankieltä.» Sitten hän jälleen kysyi: »Minkätähden kieltäydyitte?»
Oliver siirtyi hänen viereensä ja silmäili häntä. »Kysytkö minkätähden?»
»Eipä oikeastaan liene siihen syytä», virkkoi Rosamund katkerasti. »Mutta voihan kostonhimonne olla niin leppymätön, että mieluummin menetätte henkenne kuin luovutatte siitä hitustakaan.»
Oliverin kasvot jäykistyivät jälleen. »Aivan luonnollista», ivaili hän, »että selität tekoni siten.»
»Niin ei ole laita. Minä kysyin, koska epäilen.»
»Ymmärrätkö, mitä voi merkitä Asad-ed-Dinin saaliiksi joutuminen?»
Rosamund vavahti, ja hänen katseensa painui alas, mutta ääni oli tyyni hänen vastatessaan: »Onko se paljoakin pahempaa kuin jos joudun Oliver-Reisin tai Sakr-el-Bahrin — tai miten teitä nimitettäneenkin — saaliiksi?»
»Jos sanot asian olevan yhdentekevän, en tietenkään enää vastusta», vastasi Oliver kylmästi. »Voit mennä hänelle. Vastustaessani häntä — kenties mielettömästi — en ajatellut kostavani sinulle. Tein sen siitä syystä, että tuo ajatus saa mieleni kauhun valtaan.»
»Niin ollen teidän täytyisi kauhistua yhtä hyvin itseänne», virkkoi
Rosamund.
Oliverin vastaus hämmästytti häntä. »Kenties kauhistunkin», sanoi hän tuskin kuuluvasti. »Kenties kauhistunkin.»