Rosamund katsahti häneen ikäänkuin olisi tahtonut jotakin sanoa. Mutta toinen jatkoi, äkkiä kiihtyen, sallimatta hänen keskeyttää.
»Hyvä Jumala! Tätäkö tarvittiin, jotta käsittäisin tekoni halpamaisuuden. Asadin vaikuttimet eivät ole sellaiset kuin minun. Minä tahdoin saada sinut käsiini rangaistakseni sinua. Mutta hän… Hyvä Jumala!» valitti hän peittäen kasvonsa hetkeksi käsiinsä.
Rosamund nousi hitaasti; hänen mielessään eli omituinen levottomuus, hänen sydämensä tykytti rajusti. Mutta liikutuksensa vallassa oleva Oliver ei sitä huomannut. Sitten lankesi hänen epätoivoonsa valonsäteenä se neuvo, jonka Fenzileh oli hänelle antanut puhuessaan siitä esteestä, jota Asad hurskaana muhamettilaisena ei uskaltaisi raivata tieltään.
»On olemassa keino», huudahti hän. »On olemassa keino, jota Fenzileh ilkeyksissään ehdotti.» Hän oli hetkisen kahden vaiheilla, katse pois käännettynä. Sitten hän kävi suoraan asiaan. »Sinun täytyy mennä kanssani naimisiin.»
Näytti melkein siltä kuin Rosamund olisi saanut iskun. Hän astui taaksepäin. Hänessä heräsi kohta epäluulo, joka nopeasti kasvoi varmaksi uskoksi, että Oliver oli vain yrittänyt pettää häntä teeskentelemällä katumusta.
»Naimisiin kanssanne!» huudahti hän.
»Niin», vastasi Oliver. Hän alkoi selittää, kuinka Rosamund hänen vaimonaan olisi pyhä ja loukkaamaton kaikkien muhamettilaisten joukossa. Kukaan ei uskaltaisi häneen sormellaan koskea, koska siten solvaisi profeetan pyhää lakia, ja jos olisikin sellaisia, ei niihin kuulunut Asad, joka oli harras jumalinen. »Ainoastaan siten», päätti Oliver puheensa, »voin sinut pelastaa hänen käsistään.»
Rosamund oli kuitenkin yhä ylenkatseellinen ja vastahakoinen. »Se on liian epätoivoinen keino epätoivoisessakin tapauksessa», sanoi hän siten saattaen Oliverin ankaran kärsimättömyyden valtaan.
»Sinun täytyy, sanon», väitti hän melkein kiukkuisesti. »Sinun täytyy — muuten sinut kannetaan jo tänä iltana Asadin haaremiin — eikä edes hänen puolisokseen, vaan orjakseen. Sinun täytyy oman itsesi tähden luottaa minuun! Sinun täytyy!»
»Luottaa teihin?» huudahti Rosamund, kiihkeän ylenkatseen pyrkiessä nauruna purkautumaan. »Luottaa teihin! Kuinka voisin luottaa henkilöön, joka on uskonluopio ja pahempikin?»