Oliver hymyili mietteissään. »Pelkäätkö vieläkin jotakin sadinta? Eikö mikään saa sinua luottamaan vilpittömyyteni? Muhamettilainen avioliitto ei ole kristittyä sitova, ja minä en aio sitä avioliittona pitää. Se on pelkkä veruke, jolla sinua suojelen, kunnes pääsemme täältä pois.»
»Kuinka voin luottaa sanoihinne?»
»Kuinka?» Oliver vaikeni joutuen hämilleen, mutta vain hetkeksi. »Onhan sinulla tikari», vastasi hän painokkaasti.
Rosamund seisoi mietteissään, silmäillen aseen himmeänä kiiltelevää terää. »Entä vihkiminen?» kysyi hän. »Miten se tapahtuu?»
Oliver selitti hänelle, että muhamettilaisen lain mukaan vaadittiin ainoastaan tuomarille tai häntä ylemmälle viranomaiselle todistajien läsnäollessa annettu ilmoitus. Hän oli parhaillaan tätä selittämässä, kun alhaalta kuului äänten hälinää, askelten töminää ja näkyi soihtujen loimuja.
»Asad palaa miehineen», huudahti hän, ja hänen äänensä vapisi.
»Suostutko?»
»Entä tuomari?» kysyi Rosamund, ja tuosta kysymyksestä Oliver huomasi hänen suostuvan pelastettavaksi niinkuin hän oli ehdottanut.
»Minä sanoin tuomari tai joku korkeampi. Asad itse on oleva meidän vihkijämme ja hänen seuralaisensa todistajinamme.»
»Mutta jos hän kieltäytyy? Hän varmaan kieltäytyy!» huudahti Rosamund kiihtyneenä ristien kätensä rinnalleen.
»Minä en aio häntä pyytää. Yllätän hänet.»