»Hän… hän varmaan suuttuu. Hän voi kostaa sen, mikä hänestä tuntuu juonelta.»
»Niin», vastasi Oliver hurjasti katsahtaen. »Olen ajatellut sitäkin.
Mutta jotakin meidän täytyy uskaltaa. Ellemme onnistu, niin —»
»Minulla on tikari», huusi Rosamund pelkäämättä.
»Ja minun varalleni on olemassa nuora tai miekka», vastasi Oliver.
»Hiljaa! He tulevat!»
Portaista kaikuvat askelet olivat Alin. Hän syöksyi säikähtyneenä kattotasanteelle.
»Herra! Herra! Asad-ed-Din on täällä sotilaineen. Hänellä on asestettu saattue mukanaan!»
»Ei mitään pelon syytä», virkkoi Sakr-el-Bahr näköjänsä aivan tyynenä.
»Kaikki käy hyvin.»
Asad riensi portaita ylös tasanteelle kapinallisen sissipäällikkönsä luo. Hänen jäljessään tuli kaksitoista mustapukuista janitšaaria käyrämiekkoineen, joihin soihtujen valo loi kapeita verenkarvaisia juovia.
Pašša pysähtyi Sakr-el-Bahrin eteen, kädet majesteetillisesti ristissä rinnalla ja pää takakenossa, niin että hänen pitkä valkoinen partansa sojotti eteenpäin.
»Minä olen palannut», sanoi hän, »käyttämään voimaa siinä, missä lempeys ei auta. Toivon kumminkin hartaasti, että Allah on tällä välin auttanut sinut parempiin ajatuksiin.»