»Niinpä onkin, herrani!» vastasi Sakr-el-Bahr.
»Ylistetty olkoon hän!» huudahti Asad, ja hänen äänessään raikui riemu.
»Anna siis tyttö tänne!» Hän ojensi kätensä.
Sakr-el-Bahr astui taaksepäin Rosamundin luo ja tarttui hänen käteensä ikäänkuin taluttaakseen hänet eteenpäin. Sitten hän lausui kohtalokkaat sanat.
»Allahin pyhässä nimessä ja Hänen kaikkinäkevien silmiensä alla, sinun edessäsi, Asad-ed-Din ja näiden todistajien läsnäollessa, otan tämän naisen vaimokseni kaikkiviisaan, kaikki-armahtavan Allahin profeetan armollisen lain nojalla.»
Sanat oli lausuttu ja asia oli suoritettu, ennenkuin Asad arvasi merisissin tarkoituksen. Hän äännähti harmistuneesti; sitten hänen kasvonsa sävähtivät punaisiksi ja hänen silmänsä säihkyivät.
Sakr-el-Bahr seisoi tyynenä, ollenkaan säikähtämättä valtiaan vihaa, otti Rosamundin hartioilla olevan liinan ja sitaisi sen hänen päähänsä niin että kasvot peittyivät näkyvistä.
»Allah antakoon kuivua sen käden, joka Herramme Mohammedin pyhää lakia solvaten riistää hunnun näiltä kasvoilta, ja Allah siunatkoon tätä liittoa ja heittäköön Gehennan kuiluun sen, joka yrittää purkaa hänen Kaikkinäkevän silmien edessä solmittua liittoa.»
Se oli kamalaa. Liian kamalaa Asad-ed-Dinille. Janitšaarit seisoivat hänen takanaan kuin sidotut koirat kiihkeästi odottaen hänen käskyänsä. Mutta mitään käskyä ei kuulunut. Asad seisoi siinä huohottaen, hiukan huojuen ja vuoroin vaaleten, vuoroin punastuen. Hänen mielessään taistelivat tuima kiukku ja syvä hurskaus. Ja hänen vielä epäröidessään Sakr-el-Bahr lienee auttanut hänen hurskauttaan voitolle.
»Nyt ymmärrät, minkätähden en tahtonut häntä luovuttaa sinulle, oi mahtava Asad», sanoi hän. »Olet itse moittinut monet kerrat naimattomuuttani huomauttaen, ettei se ole Allahille mieluinen näky eikä hyvän muhamettilaisen arvoinen asia. Vihdoinkin on profeetta armossaan lähettänyt minulle neidon, jonka voin ottaa vaimokseni.»
Asad taivutti päänsä. »Mikä on kirjoitettu, se on kirjoitettu», sanoi hän ikäänkuin itseään muistuttaen. Sitten hän kohotti kätensä. »Allah on kaikkitietävä», tunnusti hän. »Hänen tahtonsa tapahtukoon!»