Asad katsahti häneen, ja hänen ilmeensä lauhtui. Hän kaipasi lohdutusta, ja Fenzileh ei ollut milloinkaan ollut hänelle tervetulleempi.
Vähitellen ja sanomattoman taitavasti Fenzileh houkutteli hänet kertomaan kaikki, mitä oli tapahtunut. Kaikki kuultuaan hän laski närkästyksensä valloilleen.
»Se koira!» huudahti hän. »Se uskoton, kiittämätön koira! Olenhan varoittanut sinua hänestä, sinä silmäraukkaini valkeus, mutta olen saanut rakkauteni lausumista varoituksista pilkan palkakseni. Nyt sinä vihdoinkin hänet tunnet, ja hän ei saa tuottaa sinulle enempää häiriötä. Sinä heität hänet pois luotasi, sinkoat hänet takaisin maan tomuun, josta hyvyytesi on hänet nostanut.»
Asad ei vastannut. Hän istui synkkiin mietteisiin vaipuneena tuijottaen suoraan eteensä. Vihdoin hän huokasi väsyneesti. Hän oli oikeamielinen, ja hänessä oli omatunto, yhtä merkillinen kuin hankalakin ominaisuus merirosvo-paššassa.
»Siihen, mitä on tapahtunut», vastasi hän alakuloisesti, »ei sisälly mitään sellaista, mikä oikeuttaisi minut sysäämään pois luotani islamin uljaimman soturin. Velvollisuuteni Allahia kohtaan kieltää minua niin menettelemästä.»
»Mutta hänen velvollisuutensa sinua kohtaan ei kieltänyt häntä tekemästä tyhjäksi sinun aiettasi, valtiaani», huomautti Fenzileh erittäin lempeästi.
»Niin — halujani!» vastasi Asad, ja hänen äänessään kuului intohimon värähdys. Sitten hän sen hillitsi ja jatkoi rauhallisemmin: »Tuleeko itsekkäiden halujeni kumota hurskauteni? Tuleeko jotakin orjatyttöä koskevan asian saada minut uhraamaan islamin parhaimman soturin, profeetan lain uljaimman puolustajan? Tuleeko minun kutsua päälaelleni Allahin ainoan kosto tuhoamalla mies, joka on uskottomille skorpioonivitsaus — ja kaikki tuo vain siinä tarkoituksessa, että saisin tyydyttää henkilökohtaista vihaani, kostaa mitättömän haluni ehkäisemistä?»
»Sanotko vieläkin, oi elämäni, että Sakr-el-Bahr on profeetan lain uljain puolustaja?» kysyi Fenzileh lempeästi, äänessä tosin hämmästynyt sävy.
»Sitä en sano minä; sen sanovat hänen tekonsa», vastasi Asad synkästi.
»Minä tiedän erään teon, johon ei olisi ryhtynyt yksikään oikeauskoinen. Jos kaivattiin hänen uskottomuutensa todistusta, niin hän on itse sen nyt antanut ottamalla itselleen kristityn vaimon. Eikö ole kirjoitettu Luettavaan Kirjaan: 'Älä nai kuvien kumartajattaria'? Eikö se ole profeetan laki, ja eikö hän ole sitä rikkonut solvaten samalla kertaa Allahia ja sinua, sieluni lähdettä?»