»Samoin minä, mitä hartaimmin», vastasi Sakr-el-Bahr kiihkeästi. »Olen kumminkin levoton, ja minun täytyy tietää, missä seison, jos käy kaikkein pahimmin. Mene sinä, Vigitello, miesten luo ja ota selkoa heidän todellisista tunteistaan, tutki heidän mieltänsä ja koeta saada selville, kuinka moneen voin luottaa, jos julistan sodan Asadille tai jos hän julistaa sodan minulle. Ole varovainen.»
Vigitello sulki merkitsevästi toisen tumman silmänsä. »Siihen voit luottaa», sanoi hän. »Tuon sinulle kohta tiedon.»
Niin he erosivat. Vigitello lähti tutkimusretkelleen kokkaan, ja Sakr-el-Bahr asteli hitaasti takaisin peräkannelle. Ensimmäisen soutupenkin kohdalla keskikäytävän takana hän kumminkin pysähtyi silmäilemään surkeata valkoihoista orjaa, joka istui siihen kahlehdittuna. Hän hymyili julmaa hymyä, koston riemua nauttiessaan unohtaen oman pelkonsa.
»Näyt jo maistaneen piiskaa», sanoi hän englanninkielellä. »Mutta se ei ole vielä mitään verrattuna siihen, mitä on tuleva. Oli onneksi sinulle, että sattui tänään tuulemaan. Aina ei kumminkaan ole niin laita. Aivan pian saat kokea, mitä minä sain kestää sinun toimestasi.»
Lionel katseli häntä jäykin, veristävin silmin. Hänen teki mieli kirota veljeänsä, mutta tämän rangaistuksen asianmukaisuus vaikutti häneen itseensäkin kerrassaan yllättävästi.
»Minä puolestani en välitä mistään», vastasi hän.
»Kohta välität, rakas veljeni», kuului vastaus. »Kohta välität itsestäsi mitä kirotuimmin ja surkuttelet itseäsi mitä hartaimmin. Minä puhun kokemuksesta. On mahdollista, ettet jää elämään, ja se on suurimpana huolenani. Toivoisin sinulla olevan omat jäntereeni, jotta säilyisit elävänä tässä uivassa helvetissä.»
»Sanoin sinulle ja sanon vieläkin, etten välitä itsestäni mitään», virkkoi Lionel. »Mitä olet tehnyt Rosamundille?»
»Hämmästyttäneekö sinua, kun kuulet minun esiintyneen gentlemanina ja naineen hänet?» ivaili Oliver. »Naineen hänet?» sai Lionel sanotuksi, kauhistuen pelkkää ajatustakin. »Sinä koira!»
»Minkätähden minua solvaat? Mitä muutakaan olisin voinut tehdä?» Oliver naurahti ja asteli eteenpäin jättäen Lionelin kimmurtelemaan puolittaisen tietonsa tuottamissa tuskissa. Tuntia myöhemmin, kun Balearien hämyinen ääriviiva oli muuttunut selvemmäksi ja värikkäämmäksi, Sakr-el-Bahr ja Vigitello kohtasivat jälleen toisensa keskikannella ja vaihtoivat ohimennen pari sanaa.