»Vaikea sanoa täsmälleen», kuiskasi laivamies, »mutta saamieni tietojen nojalla otaksun mahdollisuuksien jakautuvan varsin tasaisesti, joten olisi harkitsematonta haastaa riitaa.»
»En aiokaan sitä tehdä», vastasi Sakr-el-Bahr. »En tahtoisi sitä tehdä missään tapauksessa. Halusin vain tietää, kuinka on laitani, jos toisten taholta riitaa haastetaan.» Hän kulki eteenpäin.
Hänen mielensä levottomuus ei kumminkaan ollut yhtään tyyntynyt; hänen vaikeutensa eivät olleet suinkaan hälvenneet. Hän oli ottanut kuljettaakseen Rosamundin Ranskaan tai Italiaan, oli kunniasanallaan luvannut laskea hänet maihin jommallekummalle rannikolle, ja jos hän epäonnistuisi, Rosamund voisi johtua päättelemään, ettei hän ollut milloinkaan vakavasti asiaa aikonut. Mutta kuinka olikaan mahdollista se toteuttaa nyt, kun Asad oli mukana aluksessa? Oliko pakko kuljettaa Rosamund salaa takaisin Algieriin ja säilyttää häntä siellä, kunnes tarjoutuisi uusi tilaisuus laskea hänet maihin kristitylle rannikolle? Se oli ilmeisesti mahdotonta ja sisälsi liian paljon ilmitulon vaaraa. Ilmitulon vaara olikin nyt ylen uhkaava. Joka hetki voitiin saada tietää, että Rosamund oli tuossa niinikorissa. Oliver ei keksinyt minkäänlaista keinoa pitääkseen antamansa lupauksen. Hän voi ainoastaan odottaa ja toivoa luottaen siihen, että hänen onnensa soisi hänelle jonkin tilaisuuden, jota oli mahdoton ennakolta arvata.
Niin hän käyskeli enemmän kuin tunnin ajan pahoilla mielin edestakaisin, kädet selän takana, turbaanipeitteinen pää mietteisiin painuneena ja sydän pakahtumaisillaan. Hän oli joutunut kutomansa pahan verkon paulomaksi, ja hänestä näytti nyt varsin selvältä, ettei häneltä vaadittaisi lunnaiksi vähempää kuin hänen henkensä. Sitä hän ei kumminkaan paljoa ajatellut. Kaikki hänen suunnitelmansa olivat epäonnistuneet, ja hänen elämänsä oli joutunut haaksirikkoon. Jos hän voi siitä hinnasta pelastaa Rosamundin, hän tahtoi mielihyvin hinnan maksaa. Mutta hänen mielipahansa ja levottomuutensa johtuikin yksinomaan siitä, ettei hän kyennyt keksimään mitään pelastuskeinoa, vaikka oli valmis sellaiseen uhraukseen. Niin hän asteli yksinään ja alakuloisena, odottaen ja rukoillen avukseen ihmettä.
Kuudestoista luku.
NIINIKORI.
Hän käveli siinä yhä vielä, kun he suunnilleen tuntia ennen auringonlaskua — viisitoista tuntia lähdön jälkeen — olivat ehtineet Formenteran saaren etelärannalle Aguila-niemen kallioiden varjoon, erään pitkän poukaman luo, jonka suu oli kapea kuin pullonkaula. Hänelle huomautettiin asiasta, ja hänet herätti mietteistään Asad, joka kutsui hänet peräkannelle ja käski häntä ohjaamaan aluksen poukamaan.
Tuuli ei enää sanottavasti heitä kuljettanut, ja niin oli käytävä airoihin, mikä oli joka tapauksessa välttämätöntä sitten, kun oli ahtaasta salmesta päästy sen takana avautuvalle tyynelle lahdelle. Sakr-el-Bahr koroitti siis puolestaan äänensä, ja hänen huutoansa totellen saapuivat Vigitello ja Larocque.
Vigitellon vihellyspillin ääni sai liikkeelle hänen apulaisensa, jotka kulkivat nopeasti soutupenkkien välissä komentaen soutajia varautumaan. Jasper ja puoli tusinaa muhamettilaisia merimiehiä kokosivat sillävälin purjeita, jotka olivat jo alkaneet lepattaa laantuvan tuulen epätasaisissa puuskapäissä. Sakr-el-Bahr komensi soutamaan, ja Vigitello vihelsi toisen kerran pitempään. Airot laskeutuivat, orjat ponnistelivat, ja tahtia löi eräs laivamiehen apulainen rytmikkäästi iskien rumpua keskikannella. Sakr-el-Bahr seisoi peräkannella huutaen komentosanoja komeroissaan seisoville peränpitäjille, ja niin alus lipui taitavasti tyyneen poukamaan, jonka syvä vesi oli kristallinkirkasta. Ennenkuin alus pysähdytettiin, Sakr-el-Bahr käänsi sen, merisissien tapaa noudattaen, voidakseen tarpeen vaatiessa heti päästä jälleen ulapalle.
Vihdoin alus pysähtyi loivan rinteen kallioiselle juurelle. Ei ollut näkyvissä kuin muutamia villivuohia, jotka söivät nurmea lähellä rinteen ylintä kohtaa. Kukkulan alla näkyi värihernepensaita kullankarvaisine kukkineen. Ylempänä kohottivat muutamat kyhmyiset, vanhat öljypuut harmaita latvojansa, jotka länteen painuva aurinko sytytti hopeiseen hohtoon.