Sakr-el-Bahr vastasi hänelle uhmaten: »Hän on vaimoni. Minulla on oikeus viedä hänet kerallani minne itse menen». Hän kääntyi Rosamundin puoleen pyytäen häntä peittämään kasvonsa. Rosamund totteli, ja hänen sormiansa hieman vapisutti mielenliikutus.
»Kukaan ei kiellä sitä oikeuttasi», sanoi Asad. »Mutta jos kerran aioit ottaa hänet mukaasi, miksi et tuonut häntä alukseen kaikkien nähden? Minkätähden et sijoittanut häntä perähyttiin, niinkuin Sakr-el-Bahrin vaimolle on soveliasta? Minkätähden toit hänet alukseen salaa korissa ja pidit häntä täällä piilotettuna?»
»Ja minkätähden valehtelit minulle», lisäsi Marzak, »kun kysyin, missä hän on? Sanoit jättäneesi hänet taloosi Algieriin.»
»Minä menettelin niin», vastasi Sakr-el-Bahr ylevän — melkein ylenkatseellisen — arvokkaasti, »koska pelkäsin, että minua estettäisiin kuljettamasta häntä kerallani.» Hänen peloton katseensa sattui suoraan Asadin silmiin ja ajoi verivirran vanhoihin laihoihin poskiin.
»Mikä voikaan olla sen pelon syynä?» kysyi Asad. »Sanonko sen sinulle? Kukaan tällaiselle retkelle lähtevä mies ei tahdo seurakseen vastavihittyä vaimoansa. Kukaan ei vie vaimoansa retkelle, jossa uhkaa surma ja vangiksi joutuminen.»
»Allah on suojellut minua, palvelijaansa, ennen», sanoi Sakr-el-Bahr, »ja minä luotan häneen.»
Tuo oli häikäisevä vastaus. Sellaiset sanat, jotka tehostivat Allahin hänelle suomia voittoja, olivat jo usein aikaisemmin riisuneet aseet Sakr-el-Bahrin vihollisilta. Tässä tapauksessa ne eivät kuitenkaan auttaneet, kiihtivät vain Asadin raivoa.
»Älä pilkkaa Allahia», ärähti hän. Hänen pitkä vartensa vapisi raivosta, ja hänen vanhat kasvonsa olivat kuin korppikotkan. »Hänet tuotiin alukseen salaa, koska pelkäsit, että hänen läsnäolonsa tiedoksituleminen välttämättä paljastaisi varsinaisen tarkoituksesikin.»
»Ja olipa tuo tarkoitus muuten mikä tahansa», lisäsi Marzak, »missään tapauksessa se ei ollut tehtäväksesi annettu asia: espanjalaisen aarre-aluksen takaa-ajaminen.»
»Sitä minäkin, poikani», myönsi Asad. Sitten hän teki käskevän eleen ja kysyi: »Sanotko minulle enempää valehtelematta, mikä oli aikomuksesi?»