»Mitä?» virkkoi Sakr-el-Bahr hymyillen, joskin ylen heikosti. »Etkö sanonut tekoni ilmaisseen aiettani? Niinpä ajattelenkin, että on pikemmin minun asiani sitä sinulta tiedustella. Minä vakuutan sinulle, herrani, ettei tarkoitukseni suinkaan ollut millään tavalla laiminlyödä suoritettavakseni uskottua tehtävää. Mutta juuri senvuoksi, että pelkäsin vihollisteni voivan otaksua, mitä sinä nyt otaksut, ja kenties saavan sinut unohtamaan kaikki, mitä olen tehnyt islamin ylentämiseksi, päätin tuoda hänet alukseen salaa. Todellisena aikomuksenani, jos kerran tahdot sen tietää, oli laskea hänet maihin jonnekin Ranskan rannikolle, jotta hän voisi palata kotimaahansa ja heimolaistensa luo. Sen tehtyäni olisin lähtenyt kaappaamaan espanjalaista kaleeria, ja saat uskoa, että olisin Allahin avulla onnellisesti yrityksestä suoriutunut.»
»Saatanan sarvien nimessä», kirosi Marzak työntyen eteenpäin, »hän on oikea valheiden isä ja äiti. Kuinka selität sen asian, että himoitset päästä eroon vaimosta, johon olet äsken vihitty?» kysyi hän.
»Niin», urahti Asad. »Kuinka sen selität?»
»Minä kerron sinulle totuuden», sanoi Sakr-el-Bahr.
»Ylistetty olkoon Allah!» ivaili Marzak.
»Sanon sinulle kuitenkin jo ennakolta», jatkoi merisissi, »että totuus näyttää teistä varmaan paljoa vaikeammalta uskoa kuin mikä hyvänsä valhe, jonka voisin tässä keksiä. Monta vuotta sitten, Englannissa, missä olen syntynyt, minä rakastin tätä naista, ja minun oli määrä ottaa hänet vaimokseni. Oli kumminkin oloja ja henkilöitä, jotka solvasivat minua hänelle siinä määrin, ettei hän suostunutkaan tulemaan vaimokseni. Minä lähdin pois sydämestäni häntä vihaten. Mutta eilen illalla se rakkaus, jonka olin luullut kuolleen ja muuttuneen inhoksi, osoittautui yhä eläväksi. Häntä rakastaessani käsitin kohdelleeni häntä kehnosti, ja minussa heräsi halu ennen kaikkea korjata tekemäni vääryys.»
Sen sanottuaan hän vaikeni. Kun oli oltu hetkinen vaiti, Asad naurahti vihaisesti ja ylenkatseellisesti. »Onko ennen kuultu miehen ilmaisevan rakkauttaan naiseen heittämällä hänet pois luotansa?» kysyi hän, äänessä halveksiva sävy, joka osoitti, millaisen arvon hän antoi tuolle selitykselle.
»Huomautinhan sinulle jo ennakolta, että asia tuntuisi sinusta uskomattomalta», virkkoi Sakr-el-Bahr.
»Eikö olekin selvää, isä, että tuo hänen naimisiinmenonsa oli pelkkä veruke?» huudahti Marzak.
»Päivän selvää», vastasi Asad. »Sinun avioliittosi tuon naisen kanssa pilkkasi jumalattomasti Pyhää Uskoa. Se ei ollut mikään avioliitto. Se oli rietasta teeskentelyä; ainoana aikeenasi oli ehkäistä minun suunnitelmani, käyttää väärin profeetan pyhälle laille osoittamaani kunnioitusta ja saattaa tyttö pois saavutettavistani.» Hän kääntyi Vigitellon puoleen, joka seisoi Sakr-el-Bahrin takana. »Käske miehiäsi kahlehtimaan tuota petturia», sanoi hän.