Nuo sanat saivat aikaan äkillisen ja ehdottoman hiljaisuuden. Asad kuunteli keventynein ja hämmästynein mielin; Rosamund henkäisi harmistuneena.
Mitä hän voikaan tarkoittaa? Oliko hän vain pettänyt Rosamundia ja pitänyt häntä pilkkanaan? Olivatko hänen aikeensa aivan toisenlaiset kuin hän oli vakuuttanut? Rosamund nojasi kaidepuuhun yrittäen kuulla jokaista Sakr-el-Bahrin lingua francaa käyttäen lausumaa sanaa melkein toivoen, että puutteellinen ymmärtäminen oli saanut hänet käsittämään väärin kuulemansa.
Hän näki Sakr-el-Bahrin kääntyvän kiukkuisen käskevin elein Larocquen puoleen, joka seisoi laivan partaan luona odottaen.
»Takaisin paikallesi, ja pidä silmällä aluksen liikkeitä, jotta voit ne meille ilmoittaa. Me lähdemme täältä vasta, kun Asad suvaitsee käskeä. Pois!»
Larocque ei virkkanut mitään, heitti toisen jalan laivanpartaan yli ja astui airoille, joita pitkin kulki rannalle, kuten käsketty oli. Yksikään ääni ei noussut vastustamaan.
Sakr-el-Bahrin synkkä katse hipoi keulakannelle ryhmittyneiden merisissien rivejä. »Tuon haaremin hempukan», sanoi hän äärettömän uskaliaasti viitaten Marzakiin ylenkatseellisin elein, »tarvitsee vain määkäistä vaarasta miesten korvaan, ja he käyvät aroiksi ja typeriksi kuin lammaslauma! Allahin nimessä! Keitä oikeastaan olette? Oletteko pelottomia merihaukkoja, jotka ovat lentäneet kerallani ja iskeneet kiinni siinä, missä valtaushakani ovat heiluneet, vai oletteko vain haaskalintuja?»
Hänelle vastasi vanha sissi, jonka pelko oli saanut ylen uskaliaaksi.
»Me olemme täällä satimessa niinkuin Dragut oli satimessa Dzerban luona.»
»Valehtelet», vastasi Sakr-el-Bahr. »Dragut ei ollut satimessa, koska löysi ulospääsyn. Ja Dragutia vastassa oli Genovan koko laivasto, meitä vastassa sitävastoin yksi ainoa alus. Koraanin nimessä, jos se haluaa käydä taisteluun, eikö meillä ole hampaita? Onko se ensimmäinen alus, jonka kannelle olemme hyökänneet? Mutta jos pidätte parempana pelkurin neuvoa, te häpeän pojat, niin ottakaa vielä huomioon, että meidät varmaan keksitään, jos lähdemme avoimelle merelle, ja Larocque on kertonut aluksessa olevan kaksikymmentä tykkiä. Minä sanon teille, että jos sen kerran tulee käydä kimppuumme, on parasta, että se hyökkää läheltä, ja sanon vielä, että jos pysymme koreasti täällä, on varsin todennäköistä, ettei kimppuumme ollenkaan hyökätä. Alus ei varmaan aavistakaan meidän täällä-oloamme, koska on laskenut ankkurin niemen toiselle puolelle. Muistakaa vielä, että jos pakenemme olematonta vaaraa ja paetessamme onnistumme välttämään tuon todellisen vaaran, niin käsistämme luiskahtaa rikas espanjalainen aarrelaiva, jonka on määrä tuottaa hyötyä meille kaikille.»
»Mutta suottahan tässä selittelen», päätti hän äkkiä puheensa. »Olettehan kuulleet herranne Asad-ed-Dinin käskyn, ja se riittää selitykseksi. Ei siis enempää siitä asiasta.»