Oli kenties onnettomuudeksi, että Rosamund oli seisonut hunnuttomana peräkannella Asadin nähtävissä, sillä neidon näkeminen lienee ollut syynä siihen, että hän voitti hetkellisen epäröintinsä ja tukahdutti varovaisuuden, joka yllytti häntä myöntymään. Asad silmäili häntä tuokion ajan, ja heikko puna nousi hänen vihasta kalvenneisiin poskiinsa.
»Ei ole sinun asiasi, Sakr-el-Bahr», virkkoi hän vihdoin, »esittää minulle ehdotuksia. Uskaltaessasi niin tehdä osoitat olevasi varsin etäällä siitä uskollisuudesta, jota huulillasi tunnustat. Tiedäthän, mikä on tahtoni häneen nähden. Kerran olet estänyt aikeeni ja uhmannut minua väärinkäyttäen siinä tarkoituksessa Profeetan pyhää lakia. Jos yhä aiot olla esteenä tielläni, niin se koituu omaksi tuhoksesi.» Hänen äänensä oli korkea ja siinä värisi viha.
»Hiljemmin», virkkoi Sakr-el-Bahr, ja hänen silmissään kiilui vastaava viha. »Jos mieheni kuulevat uhkauksesi, en voi taata kuinka käy. Sanot, että vastustelen sinua oman vaarani uhalla. Olkoonpa niin.» Hän hymyili ilkeästi. »Meidän välillämme vallitsee sota, Asad, koska olet sen kerran valinnut. Mutta muista tuonnempana, kun seuraukset sinua hämmästyttävät, että valinta oli omassa kädessäsi.»
»Sinä kapinoiva, petollinen koiran poika!» puhkui Asad.
Sakr-el-Bahr käännähti.
»Kulje sinä edelleen vanhan miehen mielettömyyden viitoittamaa polkua», virkkoi hän olkansa yli, »ja katso minne se sinut johtaa.»
Sen sanottuaan hän asteli peräkannelle jättäen Asadin, jonka mielessä kuohui kiukku ja siihen sekaantuva lievä pelko, jonka tuo viimeinen uhkaus oli herättänyt. Mutta vaikka Sakr-el-Bahr olikin uhannut, hänen sydämensä oli pelontuskaa tulvillaan. Hän oli tehnyt suunnitelman, mutta käsitti, että sen keksimisen ja toteuttamisen välillä saattoi sijaita paljon onnettomuuksia.
»Mistress», virkkoi hän Rosamundille ehdittyään peräkannelle, »ei ole viisasta näyttäytyä niin avoimesti.»
Hämmästyksekseen hän näki Rosamundin silmissä vihamielisen katseen.
»Eikö ole viisasta?» virkkoi Rosamund ylenkatseellisin ilmein. »Tarkoitatte, että voin nähdä enemmän kuin on tarkoitettu nähtäväkseni. Millaista peliä pelaattekaan täällä, sir, kertoessanne minulle asioista eräällä tavalla ja osoittaessanne teoillanne, että haluatte jotakin aivan toista?»