»Pelastuskeinoa sinulle?» sanoi hän. »Totisesti, Lionel, sinun mieleesi ei ole milloinkaan mahtunut muuta kuin oma itsesi. Se seikka on tehnyt sinusta konnan. Pelastuskeinoa sinulle! Tuhat tulimmaista! Eikö ole ketään muuta, jonka voin toivoa pelastuvan? Kuulehan, minä kehoitan sinua uimaan sir Johnin luo ja ilmoittamaan hänelle tästä kaleerista ja että Rosamund on täällä. Minä ajattelen ainoastaan häntä, sinua itseäsi niin vähän, että jos sattuisit hukkumaan, pahoittelisin vain, ettei viesti ehtinyt perille. Tahdotko lähteä uimaan? Se on kuolemaa lukuunottamatta ainoa keino, jonka nojalla voit pelastua soutajapenkistä. Lähdetkö?»
»Mutta miten?» kysyi Lionel, yhä vielä epäillen ehdotuksen vilpittömyyttä.
»Lähdetkö?» kysyi jälleen hänen veljensä.
»Jos suot minulle tilaisuuden, niin lähden», kuului vastaus.
»Hyvä.» Sakr-el-Bahr kumartui vieläkin lähemmäksi. »Kaikki, jotka meitä katselevat, tietenkin otaksuvat, että ärsytän sinua epätoivoon asti. Toimi siis puolestasi niinkuin tulee toimia. Nouse ja yritä lyödä minua. Kun minä sitten vuorostani isken — ja minä isken lujasti, jottei kukaan luule olevan leikin kysymyksessä, — lysähdä sinä airoasi vasten ja ole pyörtyvinäsi. Loppu jääköön minun asiakseni. Käy toimeen», lisäsi hän tuimasti ja nousi samassa vielä kerran ivallisesti nauraen ikäänkuin olisi aikonut poistua.
Mutta Lionel noudatti kehoitusta nopeasti. Hän hypähti seisaalleen kahleissaan ja iski Sakr-el-Bahria kasvoihin niin voimakkaasti kuin kykeni. Hänkään ei näyttänyt suinkaan olevan vain lyövinään. Sen tapahduttua Lionel painui kahleiden kolistessa takaisin penkkiinsä. Kaikkien häntä katselevien orjakumppanien silmissä oli pelon ilme.
Sakr-el-Bahr näytti iskusta horjahtavan, ja laivassa syntyi kohta liikettä. Bisken hypähti seisaalleen hämmästyneenä huudahtaen ja Asadinkin silmissä näkyi syttyvä mielenkiinto näin harvinaisessa tapauksessa, kaleeriorjan käydessä merisissin kimppuun. Sitten Sakr-el-Bahr ärjähti raivoissaan, ärjähti melkein kuin hurjistunut peto, hänen käsivartensa kohosi ja nyrkki putosi kuin moukari Lionelin päähän.
Lionel lysähti suulleen iskun vaikutuksesta, ja hänen aistinsa himmenivät. Sakr-el-Bahrin käsi nousi toistamiseen.
»Sinä koira!» ärjyi hän, mutta hillitsi sitten itsensä havaitessaan, että Lionel näytti pyörtyneen.
Hän kääntyi ja huusi Vigitelloa ja hänen apulaisiaan äänellä, joka oli raivosta käheä. Vigitello tuli juosten ja pari miestä hänen kintereillään.