»Kiitän teitä tuosta ajatuksesta», vastasi Oliver vakavasti. »Minulle käy epäilemättä ansioni mukaan. Kunpahan tapahtuisi pian, mitä tapahtuu.»
»Ei ei!» huudahti Rosamund. »Ei niin!» Hän nousi äkillisen kiihtymyksen valtaan joutuneena.
»Mitäpä muutakaan on jäljellä»? kysyi toinen hymyillen. »Mitä parempaa kohtaloa kukaan voi minulle toivoa?»
»Teidän pitää elää palataksenne Englantiin», huudahti Rosamund hämmästyttäen Oliveria. »Totuuden tulee päästä voitolle, ja teidän pitää saada oikeutta.»
Oliver suuntasi häneen niin terävän ja tutkivan katseen, että hänen täytyi sitä väistää. Sitten Oliver naurahti: »Englannista minä voin odottaa vain määrätynlaista oikeutta», sanoi hän. »Siitä oikeudesta huolehtii hamppuköysi. Uskokaa minua, mistress, minä olen tullut liian kuuluisaksi voidakseni saada armahduksen. On parasta, että asia tulee päätökseen täällä tänä yönä. Sitäpaitsi», lisäsi hän lakaten ivailemasta ja puhuen synkkään sävyyn, »teidän tulee ottaa huomioon, että petän nuo mieheni, jotka, olivatpa muuten millaisia tahansa, ovat seuranneet minua moniin vaaroihin ja ovat vielä tänään osoittaneet minulle kiintymystä ja rohkeutta, joka on suurempi kuin heidän paššaan kohdistuva kunnioituksensa. Minun täytyy luovuttaa heidät säilän suuhun. Voisinko siis jäädä kunnialla elämään heidän kuoltuansa? Vaikka he teille ja teikäläisille ovatkin pelkkiä pakanaraukkoja, he ovat minun merihaukkojani, sotureitani, uskollisia ja uljaita seuralaisiani, ja olisinpa tosiaankin kunniaton koira, jos jäisin itse elämään syöstyäni heidät surmaan.»
Rosamund kuunteli ja sai hänen sanoistaan selville asian, joka oli toistaiseksi jäänyt häneltä havaitsematta. Hänen silmiänsä suurensi äkillinen kauhu.
»Sekö on pelastumiseni hinta?» kysyi hän värjyen.
»Toivottavasti ei», vastasi Oliver. »Mielessäni on eräs suunnitelma, jonka nojalla se kenties välttyy.»
»Pelastuuko siten oma henkennekin?» kysyi Rosamund nopeasti.
»Minkätähden tuhlaisimme ajatustakaan sellaiseen mitättömään asiaan? Minun henkeni oli jo muutenkin varman tuhon oma. Jos palaan Algieriin, he varmaan hirttävät minut. Asad pitää siitä huolen, ja merihaukkanikaan eivät voi pelastaa minua kohtalostani.»