»Mädätkööt luusi, sinä pahaenteinen profeetta!» huusi hän aikoen sanoa enemmänkin. Mutta Sakr-el-Bahr sai hänet vaikenemaan.
»Mikä on kirjoitettu, on kirjoitettu!» lausui hän jyrisevällä ja moittivalla äänellä.
»Niin tosiaan», myönsi Asad turvautuen fatalistin lohdutukseen. »Jos olemme kypsät puutarhurin kättä varten, niin puutarhuri varmaan poimii meidät.»
Biskenin neuvo oli vähemmän fatalistinen ja käytännöllisempi. »Olisi parasta lähteä siitä otaksumasta, että meidät tosiaankin on huomattu, ja lähteä avoimelle merelle, kun vielä voimme sen tehdä.»
»Mutta silloinhan teemme varmaksi sen, mikä on vielä epäilyksenalaista», huomautti Marzak, yhä peloissaan. »Lähdemme vaaraa vastaan.»
»Emme suinkaan!» huudahti Asad toivehikkaasti. »Ylistetty olkoon Allah, joka lähetti meille tämän tyvenen yön. Tuskin tuulenhenkikään liikkuu. Me voimme soutaa kymmenen peninkulmaa niiden purjehtiessa yhden ainoan.»
Hyväksyvä äänten sorina nousi kohta upseerien ja miesten riveistä.
»Kunhan pääsemme onnellisesti pois tästä poukamasta, he eivät enää saa meitä kiinni», selitti Bisken.
»Mutta heidän tykkinsä saavuttavat», huomautti Sakr-el-Bahr rauhallisesti hillitäkseen heidän hyvää luottamustansa. Hänen oma valpas mielensä oli jo havainnut tuon ainoan pelastumismahdollisuuden, mutta hän oli toivonut, etteivät toiset kykenisi sitä yhtä helposti keksimään.
»Siihen vaaraan meidän täytyy antautua,» vastasi Asad. »Meidän täytyy luottaa yön suomaan apuun. Tänne jääminen merkitsee varman tuhon odottamista.» Hän käännähti antamaan käskyjä. »Ali, käske ruorimiehet paikoilleen! Pidä kiirettä! Vigitello, pane piiskat viuhumaan, jotta orjat heräävät.» Laivamiesten kimakat vihellykset kajahtivat, piiskat viuhuivat ja paukkuivat iskien jo puolittain heränneiden orjien selkiin, ja koko aluksessa vallitsi ankara hyörinä. Asad kääntyi jälleen Biskenin puoleen. »Lähde sinä kokkaan», käski hän, »ja järjestä miehet. Käske heidän olla valmiina varuksissaan, hyökkäyksen varalta. Mene!» Bisken kumarsi ja riensi käskyä noudattamaan. Kaiken pauhun ja hälinän yli kaikui Asadin ääni: »Jousimiehet jalkeille! Tykkimiehet paikoilleen. Tuli sytyttimiin! Kaikki lyhdyt sammuksiin!»