Piiskat viuhuivat ja paukkuivat, ja kiusatut, huohottavat orjat valittivat ponnistaen ilmankin kaikki voimansa välttääkseen ainoan pelastumisen ja vapautumisen tilaisuuden. Gonggongi iski yhä kiivaammin tahtia, ja yhä kiivaammin narahtelivat ja läiskyivät airot ja huohottivat korahdellen soutajat.
»Kiihtäkää vauhtia!» huusi armoton Asad. »Rikkokoot keuhkonsa — uskottomat! — kunhan pitävät tunnin ajan tätä vauhtia!»
»Välimatka kasvaa!» huudahti Marzak riemuissaan. »Ylistetty olkoon
Allah!»
Niin olikin laita. Takaa-ajavan aluksen valot jäivät ilmeisesti jälkeen. Tuulenhenki oli niin heikko, että laiva näytti pysyvän paikoillaan, vaikka sen kaikki purjeet olivat levitetyt. Ja sen mataessa kiiti kaleeri tuimemmin kuin milloinkaan ennen Sakr-el-Bahrin sitä komentaessa, sillä hänen päällikkyytensä aikana ei ollut milloinkaan käännytty pakoon, olipa vihollinen ollut kuinka voimakas tahansa.
Äkkiä kuului takaa-ajavasta aluksesta äänekäs huuto. Asad nauroi ja pui heille pimeässä nyrkkiänsä kiroten heitä Allahin ja hänen profeettansa nimessä. Vastaukseksi hänen kiroukseensa tuiskahti aluksen kyljestä tuli; yön hiljaisuudessa kuului tykkien ulvahdus, ja muhamettilaisen aluksen kokan eteen polskahti veteen jotakin.
Rosamund vetäytyi peloissaan jälleen lähemmäksi Sakr-el-Bahria. Mutta Asad nauroi jälleen. »Ei ole pelkoa niiden ampumataidosta. Ne eivät meitä näe. Omat valot heitä häikäisevät. Eteenpäin, eteenpäin!»
»Hän on oikeassa», sanoi Sakr-el-Bahr. »Mutta tosiasia on, etteivät he tahdo alustamme upottaa, koska tietävät sinun olevan täällä.»
Rosamund katsahti jälleen merelle ja näki noiden ystävällisten valojen painuvan yhä kauemmaksi. »Välimatka kasvaa yhä», huokasi hän. »He eivät voi mitenkään meitä saavuttaa.»
Samaa pelkäsi Sakr-el-Bahr. Eikä vain pelännyt. Hän tiesi, että ellei tuuli jonkin ihmeen nojalla kiihtynyt, täytyi käydä niinkuin hän oli sanonut. Sitten hänen epätoivoiseen mieleensä johtui eräs ajatus — epätoivoinen ajatus, pohjalla olevan epätoivon todellinen lapsi.
»On olemassa eräs keino», sanoi hän Rosamundille. »Mutta sitä yritettäessä on uskallettava heittää noppaa elämästä ja kuolemasta.»