»Parempi niin!» vastasi Rosamund.
Sir John vakuutti kunniasanallaan lähtevänsä pois enempää vahinkoa tekemättä, kunhan hän itse ja Rosamund luovutettaisiin.
Sakr-el-Bahr kääntyi odottavien sissiensä puoleen ja kertoi heille lyhyesti, millaisen sopimuksen oli tehnyt. Hän kutsui Asadin vaatien häntä lupaamaan, että sopimuksen ehtoja noudatettaisiin ja ettei verta vuodatettaisi hänen tähtensä. Asad vastasi hänelle ilmaisten hänen petoksensa kaikissa herättämää kiukkua.
»Koska hän tahtoo saada sinut hirtettäväkseen, niin saakoon; säästyyhän siten meiltä se vaiva, sillä hyvin olet petoksellasi sen ansainnut.
»Niinpä antaudun», ilmoitti Sakr-el-Bahr sir Johnille heittäen samassa lyhtynsä mereen.
Yksi ainoa ääni nousi häntä puolustamaan, ja se ääni oli Rosamundin. Mutta sekin raukeni omaan voimattomuuteensa. Tämä viimeinen isku kaiken sen lisäksi, mitä hän oli viime aikoina kokenut, riisti häneltä kaiken rohkeuden. Puolipyörtyneenä hän vaipui Sakr-el-Bahrin olkapäätä vasten sir Johnin ja muutamien hänen seuralaistensa rientäessä vapauttamaan häntä ja sitomaan vangiksi otettua Sakr-el-Bahria.
Merisissit seisoivat ääneti katsellen. Heitä päällikköön liittävä uskollisuus, joka olisi saanut heidät vuodattamaan viimeisenkin veripisaransa hänen puolestaan, ei voinut ilmetä toimintana nyt, kun hän oli petoksen nojalla tuonut englantilaisen aluksen heidän kimppuunsa. Heidän riveissään syntyi kuitenkin hetken kestävää liikettä, kun he näkivät hänet sidottuna ja Hopeahaikaran kannelle kiskottuna. Miekat heiluivat, ja kuului uhkaavia huutoja. Hän oli heidät pettänyt, mutta oli samalla pitänyt huolen siitä, etteivät he joutuneet petoksesta kärsimään. Ja se oli heidän tuntemansa ja rakastamansa Sakr-el-Bahrin arvoista, siinä määrin, että heidän kiintymyksensä ja uskollisuutensa ilmeni jälleen täydessä voimassaan.
Mutta Asadin ääni kehoitti heitä muistamaan, mitä hän oli heidän nimessään luvannut, ja koska Asadin ääni ei olisi yksin kyennyt tukehduttamaan tuota äkillistä kapinanpuuskaa, kajahti itsensä Sakr-el-Bahrin ääni lausuen viimeisen käskynsä:
»Muistakaa ja noudattakaa teidän hyväksenne tekemäni sopimuksen ehtoja!
Mektub! Allah teitä varjelkoon ja vaurastuttakoon!»
Valitushuuto kuului vastaukseksi vakuuttaen Sakr-el-Bahrille, että oli vielä niitä, jotka häntä rakastivat. Sitten hänet kuljetettiin kiireesti kannen alle valmistautumaan kuolemaan.