»Ole vaiti», sanoi hänelle merimies iskien häntä kasvoihin niin tuimasti, että hän horjahti ja kaatui nurkkaan. »Pian tulee sinun vuorosi. Nyt on asiamme käsitellä tätä toista pakanaa.»
»Teidän sananne eivät voisi missään tapauksessa auttaa», vakuutti sir Oliver tyynesti. »Kiitän kumminkin teitä ajatuksesta, joka osoittaa teidät ystäväkseni. Käteni ovat sidotut, Jasper. Ellei olisi niin laita, pyytäisin saada puristaa teidän kättänne. Jääkää hyvästi!»
Sir Oliver vietiin kultaiseen päivänpaisteeseen, joka melkein häikäisi hänet pitkäaikaisen pimeässäolon jälkeen. Hän arvasi, että miesten asiana oli viedä hänet hyttiin, missä aiottiin pitää lyhyt tutkimus muodon vuoksi. Mutta heidän tultuaan kannelle tuli heitä vastaan eräs upseeri, joka käski heidän odottaa.
Sir Oliver istui köysikasalle vartijoittensa keskelle joutuen karujen merimiesten uteliaan tarkastelun esineeksi. Kaikki pyrkivät näkemään tuota pelottavan kookasta merisissiä, joka oli aikoinaan ollut cornwallilainen gentleman ja josta oli tullut uskonluopio muhamettilainen ja kristikunnan kauhu.
Totta puhuen oli vaikea tuntea häntä entiseksi cornwallilaiseksi gentlemanniksi hänen istuessaan siinä yhä puettuna hopeanhohtoiseen viittaansa ja valkoiseen turbaaniin, joka oli kiedottu piikkikypärin ympärille. Hän heilutteli huolettomasti ruskeita jäntereisiä sääriään, jotka olivat paljaat polvesta nilkkaan asti, mustanpuhuvissa parrakkaissa kasvoissa ja agaatinvärisissä vaaleissa silmissä fatalistin tutkimaton ilme. Tunteettomat merimiehet, jotka olivat kerääntyneet hänen ympärilleen häntä ivatakseen ja pilkatakseen, vaikenivat havaitessaan, kuinka pelottomasti ja tyynesti hän käyttäytyi kuoleman uhatessa.
Jos viivytys häntä harmitti, hän ei missään tapauksessa harmiansa mitenkään ilmaissut. Hänen teräksisten vaaleiden silmiensä katse ei vilkuillut joutavia. Hän etsi Rosamundia toivoen näkevänsä hänet vielä kerran, ennenkuin hänet lähetettiin viimeiselle kaamealle matkalleen.
Rosamundia ei kumminkaan näkynyt. Hän oli kajuutassa, oli ollut siellä jo tunnin ajan, ja viivytys johtui juuri hänestä.
Neljäskolmatta luku.
TUOMARIT.
Koska aluksessa ei ollut ketään naishenkilöä, jonka hoiviin Rosamund olisi voitu jättää, lordi Henry, sir John ja master Tobias, laivan välskäri, olivat ottaneet hoitaakseen häntä parhaan taitonsa mukaan, kun hänet kannettiin puolittain taintuneena Hopeahaikaran kannelle.