Sir John astui Rosamundia kohti, joka nousi häntä tervehtimään. »Rosamund, rakkaani!» virkkoi hän lempeästi tarttuen hänen molempiin käsiinsä. Hän silmäili murheellisena ja huolestuneena Rosamundin kalpeita, kiihtyneitä kasvoja. »Oletko levännyt riittävästi, lapseni?»
»Levännyt?» toisti Rosamund ikäänkuin ihmetellen, että hän oli voinut sellaista otaksua.
»Karitsaiseni, karitsaiseni!» lausui sir John hiljaa kuin äiti lapselleen, veti Rosamundin luokseen ja silitti hänen kastanjanruskeata tukkaansa. »Me riennämme takaisin Englantiin, kaikki purjeet levitettyinä. Rohkaise siis mielesi ja —»
Mutta Rosamund keskeytti kärsimättömästi etääntyen hänestä puhuessaan, ja sir John tunsi sydäntään kouristavan aavistellessaan, mitä hän tulisi kysymään.
»Kuulin vast'ikään erään merimiehen sanovan toiselle, että aiotte hirttää sir Oliver Tressilianin heti — jo tänä aamuna.»
Sir John ymmärsi kerrassaan väärin hänen tarkoituksensa. »Ole huoletta», sanoi hän. »Tuomioni on nopea ja kostoni varma. Raakapuuhun on jo kiinnitetty köysi, jota pitkin hän vaeltaa iankaikkiseen rangaistukseen.»
Rosamund pidätti henkeänsä ja painoi kätensä povelleen, ikäänkuin olisi tahtonut tyynnyttää sen äkillistä rajua levottomuutta. »Millä perusteilla», kysyi hän, ikään kuin taisteluun haastaen, katsellen sir Johnia suoraan silmiin, »aiotte niin menetellä?»
»Millä perusteilla?» sopersi sir John. Hän katsoa tuijotti ja kurtisti kulmiaan, kysymyksen ja sen sävyn hämmentämänä. »Millä perusteilla?» toisti hän melkein typerästi äärimmäisen hämmästyksen vallassa. Sitten hän katseli Rosamundia tarkemmin, ja neidon hurja katse näytti vähitellen selittävän hänelle sanoja, jotka olivat aluksi näyttäneet käsittämättömiltä.
»Minä ymmärrän», sanoi hän sydämestään säälien. Hän oli joutunut siihen päätelmään, että Rosamundin mieli oli mennyt kerrassaan sekaisin kaikissa hänen viimeksi kärsimissään kauhuissa. »Sinun pitää levätä», sanoi hän leppoisasti, »ja olla ajattelematta sellaisia asioita. Jätä ne minun huolekseni; minä vakuutan kostavani puolestasi niinkuin tuleekin.»
»Luulenpa, että erehdytte, sir John. En tahdo teidän kostavan puolestani. Kysyin teiltä, millä perusteilla aiotte niin menetellä, mutta te ette ole minulle vastannut.»