Sir John tuijotti yhä hämmästyneempänä. Hän oli nähtävästi erehtynyt. Rosamund oli aivan terve ja täysijärkinen. Mutta siitä huolimatta hän ei tullut kysymään Lionelin vointia, kuten hän oli pelännyt, vaan tiedusteli tosiaankin, millä perusteilla hän, sir John, aikoi hirttää vankinsa.
»Tuleeko minun selittää sinulle — ainoalle kaikkien elävien ihmisten joukossa — millaisiin rikoksiin se konna on tehnyt itsensä syypääksi?» kysyi hän lausuen siten kysymyksen, jonka oli vast'ikään esittänyt itselleen.
»Teidän tulee sanoa minulle», virkkoi Rosamund, »millä oikeudella asetutte hänen tuomarikseen ja tuomion toimeenpanijaksi, millä oikeudella lähetätte hänet kuolemaan arvelematta, tutkimatta.» Rosamund puhui niin tuimasti kuin hänelle olisi kuulunut täydellinen tuomarin arvovalta.
»Sinulta, Rosamund», sopersi sir John, yhä lisääntyvän hämmennyksen vallassa, »sinulta, jota hän on ylen ankarasti loukannut, en tosiaankaan olisi voinut odottaa sellaista kysymystä! Tarkoitukseni on käsitellä häntä niinkuin merillä aina käsitellään konnia, jotka joutuvat kiinni niinkuin joutui Oliver Tressilian. Jos suhtaudut häneen laupiaasti — mitä tuskin kykenen käsittämään, niin totta kuin Jumala elää — ota huomioon, ettei hän voi toivoa itselleen suurempaa armoa.»
»Te puhutte armosta ja kostosta yht'aikaa, sir John.» Rosamund tyyntyi, hänen kiihtymyksensä häipyi pois, ja sijaan tuli ankara tuimuus.
Sir John liikahti kärsimättömästi. »Mitäpä hyvää olisi siitä, että veisimme hänet mukanamme Englantiin?» kysyi hän. »Siellä hän joutuu välttämättä tutkittavaksi, ja päätös on ennakolta selvä. Suotta häntä kiduttaisimme.»
»Päätöksenne ei tarvitse olla niin itsestäänselvä kuin otaksutte,» vastasi Rosamund. »Ja hänellä on oikeus tulla tutkittavaksi.»
Sir John asteli kajuutan permannolla edestakaisin, mieli kerrassaan ymmällä. Olihan mieletöntä, että hän kiisteli tästä asiasta nimenomaan Rosamundin kanssa, mutta siitä huolimatta Rosamund pakotti hänet niin menettelemään vastoin haluansa, vieläpä vastoin tervettä järkeäkin.
»Jos hän sitä vaatii, emme kieltäydy», virkkoi hän viimein katsoen parhaaksi taipua. »Me kuljetamme hänet takaisin Englantiin, jos hän sitä vaatii ja jätämme hänet siellä tutkittavaksi. Mutta Oliver Tressilian varmaan tietää liiankin hyvin, mikä häntä siellä odottaa, ja luopuu sellaisen pyynnön esittämisestä.» Sir John pysähtyi Rosamundin eteen ja ojensi kätensä anovasti. »Kuulehan, Rosamund, rakkaani! Sinä olet hämmentynyt, olet —»
»Tosiaankin olen hämmentynyt, sir John», vastasi Rosamund tarttuen ojennettuun käteen. »Armahtakaa!» huudahti hän alkaen yht'äkkiä kiihkeästi pyytää. »Minä rukoilen teitä armahtamaan!»