Jykevän tammipöydän ääreen tuotiin tuoleja, ja upseerit istuutuivat, kasvot kohti avointa ovea ja kirkkaassa auringonvalossa kylpevää peräkantta, selin toiseen oveen ja käytävän puolella oleviin sarvi-ikkunoihin. Keskimmäiselle tuolille sijoittui lordi Henry Goade, kuningattaren käskynhaltija, ja nyt kävi ilmi, minkätähden hän oli ripustanut kaulaansa virkakäädyt. Hän oli puheenjohtajana tässä tilapäisessä tuomioistuimessa. Hänen oikealla puolellaan istui sir John Killigrew ja häntä kauempana eräs upseeri nimeltä Youldon. Toiset kaksi, joiden nimistä ei ole säilynyt tietoa, istuivat lordin vasemmalla puolella.
Rosamundia varten oli asetettu tuoli kauimmaksi oikealle, pöydän päähän, joten hän oli tuomarien penkistä erotettuna. Hän istui nyt paikallaan, kyynäspäät kiilloitetun pöydänkannen varassa, leuka käsiin nojaten, ja silmäili tutkivasti niitä viittä herrasmiestä, jotka tuomioistuimen muodostivat.
Ulkoa kuului askelia, ja avoimen oven eteen lankesi tumma varjo. Laivan keskikannelta kuului äänten humua ja naurua. Sitten ilmaantui oviaukkoon sir Oliver, jota vartioi kaksi rintahaarniskaan ja kypärään puettua sotilasmerimiestä, paljastetut miekat käsissään.
Hän pysähtyi hetkiseksi ovelle, ja hänen silmäluomensa värähtivät, ikäänkuin häneen olisi sattunut isku, kun hänen katseensa osui Rosamundiin. Vartijoiden kehoittaessa hän sitten astui sisään ja seisoi siinä, ranteet yhä selän taakse sidottuina, hieman edempänä kuin hänen saattajansa.
Hän nyökkäsi kevyesti tuomareille, kasvot täysin tyyninä. »Kaunis aamu, hyvät herrat», sanoi hän.
Kaikki viisi silmäilivät häntä ääneti, mutta lordi Henryn katse, sattuessaan merisissin muhamettilaiseen asuun, ilmaisi kaunopuheisesti sitä ylenkatsetta, jonka sanoo täyttäneen sydämensä.
»Epäilemättä tiedätte, sir», virkkoi sir John pitkän vaitiolon jälkeen, »missä tarkoituksessa teidät on tänne tuotu.»
»Tuskinpa», vastasi vangittu. »Mutta aivan varmaan tiedän, missä tarkoituksessa minut kohta täältä viedään. Joka tapauksessa», jatkoi hän tyynesti ja kriitillisesti, »voin tuomariasenteistanne havaita, millaiseen joutavaan ilveeseen aiotte tässä ryhtyä. Jos teille koituu siitä huvia, en totisesti aio napista sitä vastaan. Huomautan vain, että varmaan tekisitte oikein, jos säästäisitte mistress Rosamundilta läsnäolon kiusan ja ikävyydet.»
»Mistress Rosamund halusi itse saada olla läsnä», virkkoi sir John kulmiaan kurtistaen.
»Hän ei kenties arvaa», aloitti sir Oliver.