»Minä olen asian täysin hänelle selvittänyt», keskeytti sir John melkein vahingoniloisesti.
Vangittu silmäili Rosamundia ikäänkuin hämmästyneenä, kulmainsa alta. Sitten hän kohautti hartioitaan ja kääntyi jälleen tuomariensa puoleen. »Siinä tapauksessa» virkkoi hän, »ei ole enempää sanottavaa. Mutta ennenkuin käytte asiaan, tahdon selvittää vielä erään asian. Antautumiseni ehtoihin kuului, että kaikki muut pääsisivät vapaiksi. Muistattehan, sir John, että annoitte minulle kunniasananne. Siitä huolimatta olen havainnut tässä aluksessa erään henkilön, joka oli taanoin kaleerissani — entisen englantilaisen merimiehen nimeltä Jasper Leigh, jota pidätte vangittuna.»
»Hän on surmannut master Lionel Tressilianin», vastasi sir John kylmästi.
»Mahdollista kyllä, sir John. Mutta isku iskettiin ennenkuin me teimme sopimuksemme, ja te ette voi loukata ehtojamme loukkaamatta omaa kunniaanne.»
»Puhutteko te kunniasta, sir?» kysyi lordi Henry.
»Sir Johnin kunniasta, arvoisa lordi», virkkoi vangittu ivallisen nöyrästi.
»Te olette täällä tutkittavana, sir», huomautti sir John.
»Sitä minäkin. Siinä on etu, josta suostuitte maksamaan määrätyn hinnan, mutta nyt näyttää kuin tahtoisitte salaa sitä vähentää. Näyttää siltä, sanon. En näet voi otaksua muuta kuin että vangitseminen on tapahtunut tietämättänne ja että riittää, kun kiinnitän huomiotanne master Leigh'n vapauttamiseen.»
Sir John silmäili pöytään. Oli selvää, että hänen kunniasanansa vaati päästämään master Leigh’n vapaaksi, olipa mies tehnyt mitä tahansa; ja pidättäminen oli tosiaankin tapahtunut sir Johnin tietämättä. Hän oli kuullut siitä vasta jälkeenpäin.
»Mitä minun pitää hänelle tehdä?» murahti hän äreästi.