»Se asia teidän tulee päättää itse, sir John. Mutta minä sanon teille, mitä ette saa hänelle tehdä. Ette saa pitää häntä vangittuna tai viedä Englantiin tai mitenkään häntä vahingoittaa. Koska vangitseminen, kuten kuulen, on johtunut pelkästä erehdyksestä, on asianne korjata tuo erehdys niin hyvin kuin osaatte. Olen tyytyväinen, kun kuulen teidän tahtovan niin tehdä, enkä sano enää sanaakaan. Palvelijanne, hyvät herrat», lisäsi hän osoittaakseen olevansa täydellisesti heidän käytettävissään ja seisoi odottaen.
Oltiin hetkinen vaiti, ja sitten lordi Henry kääntyi vangitun puoleen, kasvoissa tutkimaton ilme, katse vihamielisenä ja jäisenä.
»Olemme tuottaneet teidät tänne suodaksemme teille tilaisuuden esittää syitä, joiden vuoksi luopuisimme oikeudestamme vetää teidät hirteen heti paikalla.»
Sir Oliver katseli häntä melkein iloisen hämmästyneenä. »Totisesti», virkkoi hän vihdoin, »ei ole milloinkaan ollut tapanani tuhlata sanoja.»
»Ette varmaankaan ymmärrä minua oikein, sir», vastasi lordi, ja hänen äänensä oli silkinpehmeä, kuten hänen tuomarinarvonsa vaatikin. »Jos vaaditte täydellistä tutkimusta, viemme teidät Englantiin, missä se voi tapahtua.»
»Teidän ei kumminkaan pidä kiinnittää siihen asiaan liikoja toiveita,» huomautti sir John tuimasti. »Muistakaa, että ne rikokset, joista teitä syytetään, ovat tapahtuneet suurimmalta osalta lordi Henry Goaden omassa tuomiokunnassa ja että teidät tutkitaan Cornwallissa, missä lordi Henryllä on kunnia toimia hänen majesteettinsa käskynhaltijana ja oikeudenjakajana.»
»Hänen majesteettiansa sopii onnitella», virkkoi sir Oliver sievästi.
»Oma asianne on valita», jatkoi sir John, »haluatteko tulla hirtetyksi merellä vai maalla.»
»Minulla ei ole siihen muuta huomautettavaa kuin että haluan tulla hirtetyksi ilmaan. Mutta te ette taida niitä välittää», kuului nenäkäs vastaus.
Lordi Henry kumartui jälleen eteenpäin. »Sallikaa minun pyytää teitä, sir, olemaan vakava oman etunne nimessä,» huomautti hän vangitulle.