»Mutta minulla on.»
Niin virkkoi vihdoin Rosamund säpsähdyttäen tuomareitaan tuimalla, terävällä lausumallaan. Kaikki kääntyivät katsomaan, ja hän nousi ja seisoi pitkänä ja käskevänä pöydän päässä.
»Rosamund!» huudahti sir John nousten hän vuorostaan. »Minä rukoilen sinua —»
Rosamund viittasi häntä vaikenemaan välinpitämättömästi, melkeinpä ylenkatseellisesti. »Koska tässä väkisinvientijutussa, josta sir Oliveria syytetään, minä olen se henkilö, joka sanotaan väkisin viedyksi», virkkoi hän, niin teidän lienee hyvä kuulla, mitä minulla on sanottavana myöhemmin englantilaisen tuomioistuimen edessä.»
Sir John kohautti olkapäitänsä ja istuutui. Hän käsitti, että Rosamund tahtoi pitää oman päänsä ja uskoi samalla aivan varmaan, että siten vain tuhlattiin aikaa ja pidennettiin miesparan tuskia ennen kuolemaa.
Lordi Henry kääntyi Rosamundin puoleen erittäin kunnioittavasti. »Koska vangittu ei ole väittänyt syytöstä vääräksi ja koska hän viisaasti luopuu vaatimuksestaan tulla tutkittavaksi, meillä ei ole mitään syytä vaivata teitä, mistress Rosamund. Teitä ei myöskään kutsuta minkään englantilaisen tuomioistuimen eteen mitään sanomaan.»
»Erehdytte, hyvä lordi», virkkoi Rosamund erittäin tyynesti. »Minua varmaan kutsutaan sanomaan jotakin, kun syytän teitä murhasta merellä, kuten tulen varmaan tekemään, ellette luovu aikeestanne.»
»Rosamund!» huudahti Oliver äkillisen hämmästyksen vallassa. Hänen äänessään oli ilon ja riemun sävy.
Rosamund katsoi häneen ja hymyili — hymyä, joka oli täynnä uskallusta ja ystävällisyyttä ja vähän muutakin hymyä, joka Oliverista tuntui huokealla saadulta, vaikka vetäisivät hänet hirteen. Sitten Rosamund kääntyi jälleen tuomarien puoleen, jotka olivat hänen sanojensa vaikutuksesta joutuneet äkillisen ankaran hämmingin valtaan.
»Koska hän ei huoli kieltää syytöstä, minun täytyy se kieltää hänen puolestaan» lausui Rosamund. »Hän ei vienyt minua väkisin, kuten väitetään. Mitä rakastan Oliver Tressiliania. Olen täysi-ikäinen ja vallitsen tekojani ja lähdin mielisuosiosta hänen kerallaan Algieriin, missä minusta tuli hänen vaimonsa.»