»Totuuden, niinkö sanotte, mistress?» huudahti kiukkuinen sir John kiivaan ylenkatseellisesti. »Totuuden —»
Lordin täytyi jälleen puuttua asiaan. »Ole rauhallinen, mies», kehoitti hän. »Totuus pääsee lopulta voitolle, sen voit uskoa, Killigrew.»
»Toistaiseksi tässä vain tuhlailemme aikaa», murahti sir John ollen sitten äkeänä vaiti.
»Tuleeko meidän lisäksi ymmärtää teidän tarkoittavan», virkkoi jälleen lordi Henry, »ettei vangitun Penarrow’sta poistuminen aiheutunut pakenemisesta, kuten otaksuttiin, vaan että hänet vietiin väkisin veljensä toimesta?»
»Se on totta, sen vannon tässä Taivaan kuullen», vastasi Rosamund äänellä, jossa soi vilpitön sävel saaden useita pöydän ääressä olevia upseereja hänen sanoihinsa luottamaan. »Niin tehden murhaaja ei ainoastaan yrittänyt pelastaa itseään ilmitulemasta, vaan tahtoi täydentää työnsä anastamalla itselleen Tressilianin tilukset. Sir Oliver piti myydä orjaksi Berberian maurilaisille. Mutta aluksen, jossa häntä kuljetettiin kaappasivatkin espanjalaiset, ja Inkvisitio lähetti hänet kaleereille. Muhamettilaisten merirosvojen siepatessa hänen kaleerinsa hän turvautui ainoaan tarjolla olevaan pelastuskeinoon. Hän rupesi merisissiksi ja merirosvojen päälliköksi, ja sitten —»
»Hänen muut tekonsa me tiedämme», keskeytti lordi Henry, »Ja minä vakuutan teille, että se kaikki merkitsisi sangen vähän tässä ja missä muussa tuomioistuimessa tahansa, jos olisi totta se, mitä muuten sanotte.»
»Se on totta. Minä vannon sen, lordi», toisti Rosamund.
»Niin», virkkoi lordi nyökäten vakavasti. »Mutta voitteko sen todistaa?»
»Voinko tarjota teille parempaa todistusta kuin sen, että rakastan häntä ja olen mennyt hänen kanssaan naimisiin?»
»Joutavia!» virkkoi sir John.