Rosamund vastasi totuudenmukaisesti: »Talossaan Algierissa sinä iltana…» Samassa hän vaikeni havaiten viritetyn satimen. Toisetkin havaitsivat sen. Sir John hyökkäsi siihen aukkoon, jonka Youldon oli ylen ovelasti ampunut Rosamundin varustuksiin.
»Jatka, minä pyydän», kehoitti hän. »Sinä iltana, jona…»
»Sinä iltana, jona sinne saavuimme», vastasi Rosamund epätoivoisena punan hitaasti väistyessä hänen poskistaan.
»Ja silloin sinä varmaan kuulit ensimmäisen kerran tämän sir Oliverin menettelyä koskevan selityksen?»
»Niin kuulin», sopersi Rosamund — muu ei auttanut.
»Niinmuodoin», jatkoi sir John, joka oli päättänyt sulkea häneltä jokaisen peräytymistien, »olit tietenkin siihen iltaan asti uskonut, että sir Oliver oli veljesi murhaaja?
Rosamund antoi päänsä painua eikä virkkanut mitään. Hän käsitti, ettei totuus voinut tässä auttaa, koska hän oli sekoittanut siihen nyt ilmitullutta valhetta.
»Vastaa minulle!» käski sir John.
»Ei tarvitse vastata», virkkoi lordi Henry hitaasti, äänessä tuskallinen sävy ja katse pöytään painuneena. »Vastauksen laadusta ei voi olla epäilystäkään. Mistress Rosamund on meille kertonut, ettei sir Oliver Tressilian vienyt häntä väkisin, että hän lähti vapaaehtoisesti ja meni hänen kanssaan naimisiin, väittipä vielä tämän seikan todistavan miehen viattomuutta. Nyt kumminkin käy ilmi, että hän Englannista lähtiessään yhä piti juuri sir Oliveria veljensä murhaajana. Siitä huolimatta hän vaati meitä uskomaan, ettei häntä viety väkisin.» Hän levitti jälleen kätensä ja venytti huuliaan ilmaisten jonkinlaista alakuloista ylenkatsetta.
»Tehkäämme tästä loppu, Jumalan nimessä!» virkkoi sir John nousten.