Sir Oliver pidätti vastauksen, joka olisi auttanut hänen vierastaan tarkoitustensa perille, mikä ei suinkaan ollut ritarin suunnitelmien mukaista.
»Senvuoksi», virkkoi hän ivallisesti, »toivon teidän kohtelevan kärsivällisesti puutoksiani. Nick, tuo tuoli master Godolphinille ja toinen pikari! Tervetuloa!»
Nuoren miehen vaaleissa kasvoissa väikkyi hymy.
»Lausutte minulle kohteliaisuuden, jota valitettavasti en voine puolestani lausua teille.»
»Ehdimme sittenkin, kun tulen sitä teiltä kysymään», virkkoi sir Oliver pakottoman hyvätuulisesti, joskin teeskennellen.
»Kun tulette sitä kysymään?»
»Talonne vieraanvaraisuutta», selitti sir Oliver.
»Juuri siitä asiasta olen tullut kanssanne keskustelemaan.»
»Ettekö istuudu?» Sir Oliver kehoitti ja ojensi kätensä kohti Nickin tuomaa tuolia. Samalla eleellä hän käski palvelijaa poistumaan.
Master Godolphin ei ollut kehoitusta kuulevinaan. »Olen kuullut», sanoi hän, »että olitte Godolphinin kartanossa eilen.» Hän vaikeni, ja kun sir Oliver ei ollenkaan väittänyt vastaan, lisäsi jäykästi: »Minä, sir, olen tullut teille ilmoittamaan, että olemme iloiset, ellette kunnioita meitä käynneillänne.»