»Määrätystä hinnasta», huomautti hänelle Sakr-el-Bahr. »Ja määrätystä hinnasta voitte nähdä minut tänään ystävänänne.»
Laivurin sydäntä hykähdytti toivo. »Mainitkaa se, sir Oliver», virkkoi hän kiihkeästi. »Jos se on minun vaivaisen voimilla suoritettavissa, en suinkaan aio epäröidä. Orjuutta olen kokenut jo riittämiin asti», jatkoi hän valittaen. »Viisi pitkää vuotta, ja neljä niistä vietetty espanjalaisilla kaleereilla, joka päivä rukoillen vain kuolemaa vapauttajaksi. Kunhan tietäisitte, mitä olen kärsinyt.»
»Kärsimys ei ole ollut milloinkaan paremmin ansaittu, rangaistus ei koskaan soveliaampi, oikeus ei koskaan runollisempi», virkkoi Sakr-el-Bahr äänellä, joka sai veren hyytymään laivurin suonissa. »Olisitte myynyt minut, miehen, joka ei ollut tehnyt teille mitään pahaa, vaan oli kerran ollut ystävännekin — olisitte myynyt minut orjaksi kahdestasadasta punnasta…»
»Ei, ei», huudahti toinen peloissaan, »Jumala on todistajani, etten milloinkaan sellaista aikonut. Ettehän ole unohtanut, mitä teille silloin sanoin tarjoutuessani kuljettamaan teidät takaisin kotimaahan.»
»Niin, määrätystä maksusta», toisti Sakr-el-Bahr. »Ja onpa onni teille, että voitte tänään maksaa hinnan, joka siirtää tuonnemmaksi sen hetken, jona likainen kaulanne solmii tuttavuutta hirttonuoran kanssa. Minä tarvitsen kapteenia», lisäsi hän selitykseksi, »ja sen, mitä olisitte viisi vuotta sitten tehnyt kahdestasadasta punnasta, saatte nyt tehdä henkenne lunnaiksi. Mitä arvelette: tahdotteko johtaa tätä alustani eräällä retkellä?»
»Sir», huudahti Jasper Leigh, joka tuskin voi uskoa, että siinä oli kaikki, mitä häneltä vaadittiin, »minä johdan sen vaikka helvettiin, jos niin vaaditte!»
»Tällä kertaa en lähde Espanjaan», vastasi Sakr-el-Bahr. »Teidän tulee kuljettaa minut aivan samoin kuin ajattelitte tehdä viisi vuotta sitten, Fal-joen suuhun ja laskea minut siinä rantaan. Suostutteko?»
»Suostun ja mielelläni», vastasi master Leigh hetkeäkään viivyttelemättä.
»Minä puolestani, lupaan teille hengen ja vapauden», selitti Sakr-el-Bahr. »Mutta älkää luulko, että Englantiin saavuttuamme päästän teidät menemään. Teidän pitää tuoda meidät takaisin, mutta sen tehtyänne pääsette varmaan kotiin, jos haluatte, ja voittepa saada vielä jonkinlaisen korvauksenkin, jos palvelette minua uskollisesti. Jos sitävastoin noudatatte elinkautista tottumustanne ja petätte minua, niin siinä on teidän tuhonne. Alinomaisiksi henkivartijoiksenne saatte nämä kaksi erämaan liljaa», lisäsi hän osoittaen jättiläiskokoisia nuubialaisia, jotka seisoivat varjossa melkein näkymättöminä, vain hampaat ja silmämunat hohdellen. Ne vartioivat teitä ja pitävät huolen, ettei teille tapahdu mitään pahaa niin kauan kuin käyttäydytte vilpittömästi, ja ne kuristavat teidät kuoliaaksi, jos teissä ilmenee vähintäkään petoksen merkkiä. Saatte poistua. Olette vapaa laivalla, mutta ette saa siitä poistua täällä enempää kuin muuallakaan, ellen minä nimenomaan käske.»
Jasper Leigh hoiperteli ulos pitäen itseänsä onnellisempana kuin oli voinut odottaa tai katsoi ansaitsevansa, ja nuubialaiset seurasivat häntä liikkuen hänen jäljessään kuin suuri kaksoisvarjo.