"Ilario", vastasin.
"Tuokion tuijotti hän minua ja sitten puolittain ivallinen hymy levisi hänen ahavoituneille kasvoilleen. 'Ilario — sinä? Vakavine kasvoinesi ja suurine, surumielisine silminesi?' Hän jatkoi puhumistaan ja muistan vieläkin hänen sanansa, vaikka silloin tuskin aavistin, mitä hän tarkoitti. 'Onko koskaan ollut olemassa vähemmän hilpeätä Ilariota? Sinä tuskin hilpeyttä tunnetkaan, lapsi, Ilario! Äh! Paremminkin Bellario. Eikös vain olekin kultainen poju?' Hän katsoi toivehikkaasti emäntää, joka kiiruhti hymyillen hyväksymään hänen mielipiteensä. 'Bellario!' kertasi hän, maiskutellen nimeä ylpeänä kuin suunkin keksijä. 'Se nimi sopii totisesti hänelle paljon paremmin. Ja, kautta kunniani, Bellario hänestä tehdäänkin. Kuuletkos, poika? Tästälähtien on nimesi Bellario.'"
Näin, lopetti hän, otettiin tämä nimi käytäntöön, ja myöhemmin, ehkäpä senvuoksi, että hän kasvoi nopeasti ja pian kehittyi voimakkaaksi nuorukaiseksi, alkoivat Grazien munkitkin kutsua häntä Bellarioneksi tahi isoksi Bellarioksi.
Keskipäivä oli vielä tunnin takana kun he pääsivät metsästä maantielle. Kuljettuaan vähän matkaa saapuivat he riisipeltojen ja viiniviljelysten ympäröimälle maatilalle. Iloisia, laulavia miehiä ja naisia puuhaili viininkorjuussa. Ja nyt sai Bellarion nähdä, miten P. Fransiskuksen veljet vastaanottavat almuja, ilman että heidän olisi edes tarvis niitä pyytää. Heti nähtyään vilahduksen munkin harmaasta kaavusta loikkasi muuan miehistä viinitarhasta tielle, selitti olevansa tilan omistaja ja pyysi heitä jäämään taloon päivälliselle, jonka aika kohta oli käsissä.
He istuutuivat tilavassa keittiössä yltäkylläisen, vaikkakin yksinkertaisen aterian ääreen. Tarjottiin ensin velliä, laajaan kulhoon mätettynä, jota syötiin suoraan kulhosta puulusikoilla, ja sitten lammaspaistin viipaleita keitettyjen viikunain kera. Nihkeä leipä oli kiinteää kuin juusto. Juomana oli kirpeänlainen, mutta terveellinen punaviini, joka vasta kellarista tuotuna oli raikkaan kylmää. Munkki kulautti sitä kurkkuunsa suunnattomat määrät.
Kaikkiaan oli heitä tusinan verran siinä pöydän ympärillä; vanha maamies ja hänen vaimonsa, veljenpoika ja seitsemän täysi-ikäistä lasta, joista kolme kuului kauniimpaan sukupuoleen. Viehkeitä nuoria neitoja he olivatkin istuessaan siinä avokaulaisissa puvuissaan, tummaihoisina ja punahuulisina, ruskeat käsivarret paljaina ja kirkkaat silmät luotuina Bellarioniin.
Kerran kohtasi Bellarion munkin katseen vilkaistessaan pöydän yli. Siinä katseessa samoinkuin velton suunkin vaiheilla oli epämiellyttävä ilme. Munkki nähtävästi nautti hämmennyksestä, jonka vallassa naisiin tottumaton nuorukainen oli. Hiukan myöhemmin oli viini jo nostanut punan fra Sulpizion poskille ja hänen pippurisilmänsä kiiluivat himokkaasti. Bellarion huomasi munkin luovan tyttöihin sellaisia katseita, että hänen epäluulonsa jälleen heräsivät, ja nyt niin voimakkaina, ettei enää munkkius enempää kuin harmaa kaapukaan voinut niitä hälventää.
Aterian jälkeen täytyi fra Sulpizion asettua hetkeksi lepäämään ja Bellarion meni siksi aikaa viinitarhaan isännän tyttärien mukana. Siestan, lepohetken, aikana ei kukaan tee työtä. Neidot juttelivat innokkaasti, mutta Bellarionista oli heidän rupattelunsa harmillisen pitkäpiimäistä ja typerää.
Jo tämän vuoksi ja kun viinitarha oli tien varrella, olisi Bellarionin tuttavuus munkin kanssa hyvin voinut päättyä tähän. Jos hän olisi jatkanut matkaansa yksin, olisi koko hänen elämänsä muodostunut aivan toisenlaiseksi kuin todellisuudessa kävi. Minoriittiveljen lepo loppui odottamattoman lyhyeen ja kun hän noin tunnin kuluttua oli valmis jälleen jatkamaan matkaansa oli hän siinä määrin unen ja viinin pökerryttämä, ettei ollenkaan muistanut kumppaninsa olemassaoloa. Ellei Bellarion olisi yht'äkkiä havainnut fra Sulpiziota taapertamassa tietä pitkin Casaleen päin, olisi hän ihan varmasti saanut kulkea loppumatkan omin päinsä.
Munkki ei järin riemastunut huomatessaan Bellarionin taas kulkevan rinnallaan. Hänen kasvonsa kuvastivat tyytymättömyyttä. Mutta hän pyyteli kuitenkin anteeksi ja selitteli olevansa vielä puolinukuksissa.