"Lähetit hänet surman suuhun!" Näillä sanoilla tämä tervehti miestään.
Facino hämmästyi sekä sanoja että äänensävyä. "Lähetin hänet surman suuhun?"
"Tiesit, mikä häntä odotti, kun jätit hänet kahlaamoa puolustamaan."
"En jättänyt häntä mihinkään. Hän toivoi sitä itse, jopa vaatikin."
"Poikapoloinen, joka ei osannut arvata vaaran suuruutta."
Kreivittären jäähyväissanat muistuivat Facinon mieleen ja hänen mielessään salaisesti kytenyt epäluulo leimahti liekkiin. Suonet hänen otsallaan pullistuivat ja äkkinäisellä liikkeellä tempasi hän kreivittären ranteen kouraansa. "Poikapoloinen, sanoitte. Sellainenko hän mielestänne oli?"
Säikähtyneenä, mutta uhmaavan näköisenä vastasi kreivitär:
"Mitäpä muutakaan!"
"Käytöksenne ilmaisee, että piditte häntä miehenä. Mitä oli Bellarion teille?"
Suunniltaan pelosta änkytti nainen: "Minulleko?"