"Jumalalla kai siinä on pieni osuus. Teillä on omat keinonne."
"Keinoni?" Nuori mies ei ymmärtänyt.
"Samanlaiset kuin Juudaksella. Muistelkaapa, miten hänen kävi."
Neito aikoi lähteä, mutta Bellarion pidätti häntä. "Madonna, olen käyttänyt keinojani, minkälaisia sitten lienevät olleetkin, teitä palvellakseni. Moite on kehno palkka."
"Minua palvellaksenne!" Ruhtinattaren silmät leimusivat. "Minuako palvellaksenne te vakoilitte minua? Senkövuoksi te murhasitte Enzo Spignon?" Hän hymyili katkerasti. "Kuten kuulette, ei minulla ole mitään harhakuvitelmia palvelustenne tarkoituksesta."
"Vai niin!" Bellarion kävi mietteliääksi. Neito puhui aivan niinkuin hän oli pelännyt tämän puhuvan. "Herra Jumala! Teillä on kuvitelmia; seuraus johtopäätöksistä. Sanoinhan teille, madonna, ettei johtopäätösten teko ole vahvimpia puolianne."
"Te narriparka! Ettekö muka murhannut Spignoa?"
"Tietysti tein sen."
Myöntävä vastaus saattoi ruhtinattaren ymmälle.
"Tunnustatte? Tunnustatte todella?"